Hyvinvoinnin mittaamisen kehittäminen - vaihtoehtoja bruttokansantuotteelle
PAJUNEN, JUSSI (2011)
2011
Kansantaloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21676
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21676
Tiivistelmä
Ihmisen kokema hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, johon vaikuttavat taloudellisten olosuhteiden lisäksi myös monet muut tekijät. Hyvinvointiakin moniulotteisempi ilmiö on subjektiivisesti koettu onnellisuus. Perinteisesti taloustiede on nähnyt ihmisen tyydyttävän tarpeensa ja saavansa hyötyä hänen kuluttamistaan markkinahyödykkeistä. Tavoitteeseen pyrkiäkseen yhteiskunta on ottanut tehtäväkseen talouskasvun maksimoinnin, jotta kansalaisille olisi tarjolla mahdollisimman paljon keinoja tyydyttää tarpeensa. Kuitenkin uusien tutkimusten mukaan kehittyneissä teollisuusmaissa kansalaisten kulutusmahdollisuuksien lisääntyminen ei enää lisää heidän hyvinvointia tai onnellisuutta.
Hyvinvoinnin taloustieteellinen tarkastelu on haastellista johtuen hyvinvoinnin käsitteen ja ilmiön laajuudesta, moniulotteisuudesta ja ominaisuudesta muuttua ajassa. Hyvinvoinnin kanssa rinnakkaisia ja osin päällekkäisiäkin käsitteitä ovat onnellisuus, tyytyväisyys elämään, taloudellinen hyvinvointi ja subjektiivinen hyvinvointi.
Bruttokansantuote ja muut kansantalouden tilinpidon mittarit ovat korvaamattomia arvioitaessa kansantalouden tulevaa taloudellista kehitystä. Tutkijat, poliitikot ja suuri yleisö ovat kuitenkin viime vuosikymmenien aikana havahtuneet bruttokansantuotteen puutteellisuuteen hyvinvoinnin kuvaajana. Suuri joukko taloustietelijöitä ja erilaiset kansainväliset järjestöt ovat alkaneet tutkimaan, millä tavoin ihmisen kokemaa hyvinvointia tulisi mitata. YK:n Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja Redifining Progress -järjestön Genuine Progress Indicator (GPI) ovat esimerkkejä erilaisista lähtökohdista rakennetuista vaihtoehtoisista hyvinvoinnin mittareista.
Vaihtoehtoiset hyvinvoinnit mittarit luovat erilaisia kuvia Suomen viime vuosikymmenien yhteiskunnallisesta kehityksestä. Hyvinvoinnin moniulotteisuudesta johtuen on käytännössä mahdotonta luoda yhtä mittaria, joka vangitsisi kaiken oleellisen ilmiöstä. Tästä syystä päätöksentekijöiden on ymmärrettävä seurata monipuolista indikaattorijoukkoa.
Asiasanat:hyvinvoinnin mittaaminen, elämänlaatu, onnellisuus, bruttokansantuote
Hyvinvoinnin taloustieteellinen tarkastelu on haastellista johtuen hyvinvoinnin käsitteen ja ilmiön laajuudesta, moniulotteisuudesta ja ominaisuudesta muuttua ajassa. Hyvinvoinnin kanssa rinnakkaisia ja osin päällekkäisiäkin käsitteitä ovat onnellisuus, tyytyväisyys elämään, taloudellinen hyvinvointi ja subjektiivinen hyvinvointi.
Bruttokansantuote ja muut kansantalouden tilinpidon mittarit ovat korvaamattomia arvioitaessa kansantalouden tulevaa taloudellista kehitystä. Tutkijat, poliitikot ja suuri yleisö ovat kuitenkin viime vuosikymmenien aikana havahtuneet bruttokansantuotteen puutteellisuuteen hyvinvoinnin kuvaajana. Suuri joukko taloustietelijöitä ja erilaiset kansainväliset järjestöt ovat alkaneet tutkimaan, millä tavoin ihmisen kokemaa hyvinvointia tulisi mitata. YK:n Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja Redifining Progress -järjestön Genuine Progress Indicator (GPI) ovat esimerkkejä erilaisista lähtökohdista rakennetuista vaihtoehtoisista hyvinvoinnin mittareista.
Vaihtoehtoiset hyvinvoinnit mittarit luovat erilaisia kuvia Suomen viime vuosikymmenien yhteiskunnallisesta kehityksestä. Hyvinvoinnin moniulotteisuudesta johtuen on käytännössä mahdotonta luoda yhtä mittaria, joka vangitsisi kaiken oleellisen ilmiöstä. Tästä syystä päätöksentekijöiden on ymmärrettävä seurata monipuolista indikaattorijoukkoa.
Asiasanat:hyvinvoinnin mittaaminen, elämänlaatu, onnellisuus, bruttokansantuote