Lätkässä leijonaan. Jääkiekkokuvan ilmaisukeinot Aamulehden MM-kisakuvissa 1965, 1982 ja 2003 kansallisen identiteetin rakennusaineena.

Abstract

Tutkielmani lähtökohtana on, että suuret urheilutapahtumat kokoavat edelleen nykyajan pirstaloituneet ala-identiteetit yhteisen asian taakse. On sanottu, että mitä paremmat menestysodotukset kansallisella joukkueella on, sitä vahvemmin tapahtuma voi rakentaa tai ylläpitää kansallista identiteettiä. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat työssäni käsittelemäni jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut, jotka kokoavat suomalaiset erimuotoisiin kisakatsomoihin joka kevät riippumatta esimerkiksi ammatti- tai kielitaustasta.

Työni viitekehys jakautuu sekä jääkiekkoilun että journalismin yleiseen kehitykseen Suomessa. Jääkiekkoilun osalta pyrin luomaan kuvan siitä, miten pelaajan sosioekonominen asema on tutkimusajanjakson (1965–2003) aikana kehittynyt naapurin amatööristä täysveriseksi ammattilaiseksi. Journalismin tapauksessa puolestaan käyn taustoittavasti läpi etupäässä suomalaisen sanomalehden ulkoasun kehitystä, jota vasten myös tarkastelen tutkimusaineistoani.

Tutkimusaineistoni muodostuu Aamulehdessä vuosina 1965, 1982 ja 2003 julkaistuista MM-kisakuvista. Jokaisena vuotena kisat kiekkoiltiin Suomessa: tutkielmaa kirjoittaessani vuoden 1965 olivat ensimmäiset ja vuoden 2003 kisat viimeiset Suomessa palatut kisat. Valitsin kotimaan kisat aineistoksi siksi, että näin arvelin aineistoon pääsevän mahdollisimman edustavasti lehden omien kuvaajien otoksia.

Keskeisenä havaintona on, että kulttuurisiin sopimuksiin rakentuva ”leijonan” representaatio rakentuu eri aikoina eri tavoin. Tutkimusjakson alkupäässä määrällisesti korostuvat kuvat, joissa esiintyy useita pelaajia yhdessä. Samalla suuri osa kisakuvista on sisällöltään toiminnallisia. Tutkimusjakson edetessä painopiste kuitenkin siirtyy yhä voimakkaammin yhden pelaajan kuviin, ja vastaavasti sisällöllisesti kameran katse kääntyy kaukalosta kentän ulkopuolelle. Tiivistetysti siis voidaan sanoa, että yhteisöllisyys ja urheilullisuus tekevät tilaa yksilölle ja tabloidimaiselle, enemmänkin elämäntyyliin keskittyvälle tarina- ja kuvailmaisulle.

Tarkastelen tutkimustuloksiani sekä journalismin että jääkiekon kehityskaarta vasten. Työni keskeinen anti ovat representaatiotapaan liittyvät havainnot, mutta samalla voidaan vetää myös linkkejä representaatiotavan ja arkipäivän kulttuurin välille. Jos alkupään representaatiotapa rakensi identiteettiä yhteisöllisyyden avulla, voidaan nykyajan MM-kuvan sanoa rakentavan kansallista identiteettiä lähinnä edustavien huippuyksilöiden kautta. Kuvat heistä saavat katsojan fantasioimaan itselleen yhtä loisteliasta elämää sekä samanlaista tapaa olla menestyvä ja hyväksytty suomalainen yksilö.

Asiasanat:jääkiekko, Aamulehti, urheilukuvaus,jääkiekkokuvaus, identiteetti.