Human liposarcoma cell line SW872 as a research tool for differentiation, adipocytokine secretion and pharmacological regulation
RIMPILÄ, VILLE (2011)
RIMPILÄ, VILLE
2011
Biokemia - Biochemistry
Biolääketieteellisen teknologian yksikkö - Institute of Biomedical Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21664
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21664
Tiivistelmä
Tutkimuksen tausta ja tavoitteet: Lihavuuden esiintyvyys on lisääntynyt niin paljon, että voidaan puhua jo epidemiasta. Viimeisen vuosikymmenen aikana on selvinnyt, että rasvakudos on myös endokriininen elin, joka erittää lukuisia eri proteiineja. Näitä proteiineja kutsutaan yleisesti adipokiineiksi tai adiposytokiineiksi. Useita solulinjoja on käytetty adipogeneesin tutkimuksessa menestyksekkäästi ja nykyään tähän prosessiin liittyvät tekijät tunnetaan melko hyvin. Useimmat tutkimuksissa käytetyt solulinjat ovat kuitenkin peräisin hiirestä ja epäselvää on, missä määrin niiden perusteella saatu tieto on sovellettavissa ihmiseen. Tässä tutkimuksessa käytettiin ihmisestä eristettyä liposarkooma solulinjaa SW872 mallina ja näitä soluja erilaistettiin kypsiksi rasvasoluiksi, tarkoituksena tutkia adipokiinien ilmentymistä ja eritystä.
Tutkimusmenetelmät: SW872 soluja tutkittiin soluviljelmässä, useissa eri olosuhteissa. Erilaistumista tutkittiin eri aineyhdistelmillä ja altistamisajoilla. Lipidien kerääntymistä soluihin ja rasvasolujen kehittymistä seurattiin Oil Red O - värjäyksellä. Adiposytokiinien tuottoa ja eritystä kasvatusmediumiin tutkittiin laajasti ELISA-menetelmällä. Adiposytokiinien tuoton farmakologista säätelyä tutkittiin käyttämällä useita eri lääkeaineita (siglitatsoni, ibuprofeeni)
Tutkimustulokset: Pystyimme erilaistamaan SW872 solut kohti kypsän rasvasolun fenotyyppiä. Paras erilaistuminen saavutettiin kun käytettiin yhdistelmää: deksametasoni, insuliini, IBMX, rosiglitatsoni ja BSA:han liitetty rasvahappo. Solut tuottivat kasvatusmediumiin adipokiini adipsiinia (toiselta nimeltään komplementti tekijä D) ja kemokiineihin kuuluvaa monosyytti kemoatraktantti proteiini-1:tä (MCP-1). Näihin tuottotasoihin pystyimme vaikuttamaan eri erilaistamis-olosuhteilla: erilaistuneissa soluissa adipsiinin tuotto lisääntyi selvästi ja MCP-1:n tuotto väheni huomattavasti. Adipokiinien tuottoa pystyttiin myös muuttamaan farmakologisesti. Resveratroli ja ibuprofeeni lisäsivät adipsiinin tuottoa merkitsevästi. MCP-1:n tuotto laski deksametasonilla, siglitatsonilla, kversetiinillä ja kampferolilla, mutta nousi resveratrolilla.
Johtopäätökset: Tutkimuksessa löydettiin olosuhteet, joilla SW872 solut voidaan erilaistaa kohti kypsiä rasvasoluja ja saada aikaan maturaatioon liittyviä muutoksia adiposytokiinien (adipsiini ja MCP-1) tuotossa. Kehitetyllä mallilla voidaan tutkia lääkeaineiden vaikutuksia adipsiinin ja MCP-1:n tuottoon. Tämä tutkimus toimii pohjana jatkotutkimuksille, joissa voidaan selvittää adiposyyttien erilaistumiseen ja adiposytokiinien tuottoon liittyviä säätelymekanismeja, ja sen perusteella selvittää lääkehoitoja lihavuuden ja sen liitännäissairauksien hoitoon.
Asiasanat:SW872, adiposyytti, adipokiini, adiposytokiini, lihavuus
Tutkimusmenetelmät: SW872 soluja tutkittiin soluviljelmässä, useissa eri olosuhteissa. Erilaistumista tutkittiin eri aineyhdistelmillä ja altistamisajoilla. Lipidien kerääntymistä soluihin ja rasvasolujen kehittymistä seurattiin Oil Red O - värjäyksellä. Adiposytokiinien tuottoa ja eritystä kasvatusmediumiin tutkittiin laajasti ELISA-menetelmällä. Adiposytokiinien tuoton farmakologista säätelyä tutkittiin käyttämällä useita eri lääkeaineita (siglitatsoni, ibuprofeeni)
Tutkimustulokset: Pystyimme erilaistamaan SW872 solut kohti kypsän rasvasolun fenotyyppiä. Paras erilaistuminen saavutettiin kun käytettiin yhdistelmää: deksametasoni, insuliini, IBMX, rosiglitatsoni ja BSA:han liitetty rasvahappo. Solut tuottivat kasvatusmediumiin adipokiini adipsiinia (toiselta nimeltään komplementti tekijä D) ja kemokiineihin kuuluvaa monosyytti kemoatraktantti proteiini-1:tä (MCP-1). Näihin tuottotasoihin pystyimme vaikuttamaan eri erilaistamis-olosuhteilla: erilaistuneissa soluissa adipsiinin tuotto lisääntyi selvästi ja MCP-1:n tuotto väheni huomattavasti. Adipokiinien tuottoa pystyttiin myös muuttamaan farmakologisesti. Resveratroli ja ibuprofeeni lisäsivät adipsiinin tuottoa merkitsevästi. MCP-1:n tuotto laski deksametasonilla, siglitatsonilla, kversetiinillä ja kampferolilla, mutta nousi resveratrolilla.
Johtopäätökset: Tutkimuksessa löydettiin olosuhteet, joilla SW872 solut voidaan erilaistaa kohti kypsiä rasvasoluja ja saada aikaan maturaatioon liittyviä muutoksia adiposytokiinien (adipsiini ja MCP-1) tuotossa. Kehitetyllä mallilla voidaan tutkia lääkeaineiden vaikutuksia adipsiinin ja MCP-1:n tuottoon. Tämä tutkimus toimii pohjana jatkotutkimuksille, joissa voidaan selvittää adiposyyttien erilaistumiseen ja adiposytokiinien tuottoon liittyviä säätelymekanismeja, ja sen perusteella selvittää lääkehoitoja lihavuuden ja sen liitännäissairauksien hoitoon.
Asiasanat:SW872, adiposyytti, adipokiini, adiposytokiini, lihavuus