Lauri on tullut muskariin. Varhaisiän musiikkikasvatuksen tavoitteet Sibelius-opistossa tarkasteltuna Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen viitekehyksessä.

Abstract

Varhaisiän musiikkikasvatuksella on useita määriteltyjä tavoitteita, joissa kiteytyvät näkemykset siitä, millainen ihminen musiikin parissa kasvaa, miten hänen kasvuaan ohjataan, mikä on kasvatuksen päämäärä ja mikä on musiikin arvo ihmisen elämässä. Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan Sibelius-opiston varhaisiän musiikkikasvattajien ja musiikkileikkikoululaisten vanhempien puheenvuoroja musiikkileikkikoulun toiminnasta ja päämääristä sekä näiden argumenttien taustalla vallitsevaa ihmiskäsitystä. Tarkoituksena on ymmärtää miten Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen osatekijät (kehollisuus, tajunnallisuus ja situationaalisuus) ilmenevät musiikkikasvatusta tarjoavan ja sitä vastaanottavan tahon argumenteissa, ja mitä elementtejä heidän näkemystensä mukaan ihmisyys ja hyvä elämä sisältävät.

Tutkimusaineisto koostuu Sibelius-opiston varhaisiän musiikkikasvattajien teemahaastatteluista sekä vanhemmilta kerätystä kyselyaineistosta. Aineistoja tarkasteltiin sisällönanalyysin keinoin Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen ja musiikin varhaiskasvatuksen tavoitealuejaon viitekehyksessä.

Musiikkikasvattajat ja vanhemmat esittivät keskenään paljolti samansisältöisiä ajatuksia liittyen ihmiskäsitykseen, kasvatuksen päämääriin ja musiikin merkitykseen hyvässä elämässä. Vastaajat tuottivat ihmiskäsitystä, jossa tajunnallisuus ja situationaalisuus olivat vahvasti edustettuina. Kehollisuus näyttäytyi ihmisyyteen kuuluvana perusolettamuksena, jota ei juuri käsitelty puheenvuoroissa. Varhaisiän musiikkikasvatukseen kuuluva jako musiikillisiin, kognitiivisiin, psykomotorisiin, sosio-emotionaalisiin ja esteettisiin tavoitteisiin osoittautui perustelluksi aineiston valossa, sillä em. tavoitteet näyttäytyivät osana hyvää elämää myös vastausten perusteella. Psykomotorinen tavoitealue jäi haastattelu- ja kyselyaineistossa vähimmälle edustukselle.

Vastaajat näkivät tärkeänä, että lapsi saa luotua elämänmittaisen ja kiinteän musiikkisuhteen, johon kuuluu musiikillisia elämyksiä ja musiikista lumoutumista. Musiikkia pidettiin hyvänä keinona kokea ja käsitellä tunteita. Vanhempien ja musiikkikasvattajien vastauksissa korostuivat sosiaalisuus ja vuorovaikutustaidot osana hyvää elämää. Erityisesti vanhemmat pitivät tärkeänä myös musiikkikasvatuksen välineellisiä arvoja, jotka heijastuvat esimerkiksi lapsen koulutyöhön. Kaikki näkivät musiikilla olevan merkittävää itseisarvoa: musiikin kuuntelu, laulaminen ja soittaminen koettiin arvokkaana itsessään. Musiikkileikkikoulun arvioitiin pohjustavan ja vahvistavan hyvän elämän elementtejä ja edellytyksiä.