Muistisairaan käytösoireet ja toimintakyky vanhuspsykiatrisessa osastohoidossa
SUONTAKA-JAMALAINEN, KIRSTI (2011)
2011
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21646
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21646
Tiivistelmä
Muistisairaus on kansantauti, mikä koskettaa isoa osaa ikääntyvistä suomalaisista. Etenevä muistisairaus vaikuttaa sekä sairastuneen itsensä että läheisten hyvinvointiin. Muistipotilaiden hoitoa pyritään kehittämään niin, että muistisairautta sairastava säilyisi toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään ja välttyisi pitkäaikaiselta laitoshoidolta. Tämän tavoitteen toteutumisessa muistisairautta sairastavat ja heidän perheensä tarvitsevat terveydenhuollon ammattilaisten tukea.
Tämän kvantitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vanhuspsykiatrisella osastolla hoidettujen muistisairautta sairastavien potilaiden käytösoireiden ilmenemistä, jäljellä olevaa toimintakykyä ja niiden muutosta hoitointervention aikana. Tutkimusjoukon muodostivat osastolla hoidossa olevat, muistisairautta sairastavat potilaat (N = 85). Tutkimukseen osallistuivat tutkittavien lisäksi heidän läheisensä tai muu potilasta hoitava henkilöstö. Toimintakyvyn ja käytösoireiden arvioinnissa käytettiin kolmea dementiapotilaiden toimintakyvyn arviointiin soveltuvaa mittaria: neuropsykiatrinen haastattelu (NPI), toimintakykymittarit Barthelin indeksi (BI) ja ADCS-ADL. Tutkimuksen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPPS 18.0 for Windows -tilasto-ohjelmalla.
Tutkimukseen osallistuneista naisia oli 64 %. Keski-ikä oli 78 vuotta. Kaksi kolmasosaa tutkittavista tuli hoitoon kotoa. Tyypillisin muistisairaus oli keskivaikeaan vaiheeseen edennyt Alzheimerin tauti. Dementian vaikeusaste vaihteli lievästä vaikeaan. Tyypillisimmät käytösoireet olivat apatia, masentuneisuus, levottomuus ja aggressiivisuus sekä harhaluulot. Näistä oireista kärsi kolme neljäsosaa tutkimuspotilaista. Laitoshoidosta tulleilla käytösoireita esiintyi enemmän kuin kotihoidosta tulleilla tutkittavilla. Vaikeasti dementoituneilla levottomuus ja aggressiivisuus olivat yleisempiä kuin keskivaikeaa tai lievää muistisairautta sairastavilla. Muilla käytösoireilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä muistisairauden eri vaikeusasteiden kesken. Käytösoireet vähenivät hoitointervention kuluessa erittäin merkitsevästi. Kotihoitoon siirtyneiden tutkittavien toimintakyky oli parempi kuin laitokseen siirtyneillä. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevilla muistisairailla tuli selkeästi esille huono liikkumiskyky ja heikko suoriutuminen WC -toiminnoista. Käytösoireiden aiheuttama stressi hoitajalle laitoshoidossa oli korkeampi kuin kotihoidossa.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää muistipotilaiden hoidon kehittämisessä.
Avainsanat: muistisairas, etenevä muistisairaus, käytösoireet, toimintakyky, vanhuspsykiatrinen osastohoito
Tämän kvantitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vanhuspsykiatrisella osastolla hoidettujen muistisairautta sairastavien potilaiden käytösoireiden ilmenemistä, jäljellä olevaa toimintakykyä ja niiden muutosta hoitointervention aikana. Tutkimusjoukon muodostivat osastolla hoidossa olevat, muistisairautta sairastavat potilaat (N = 85). Tutkimukseen osallistuivat tutkittavien lisäksi heidän läheisensä tai muu potilasta hoitava henkilöstö. Toimintakyvyn ja käytösoireiden arvioinnissa käytettiin kolmea dementiapotilaiden toimintakyvyn arviointiin soveltuvaa mittaria: neuropsykiatrinen haastattelu (NPI), toimintakykymittarit Barthelin indeksi (BI) ja ADCS-ADL. Tutkimuksen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPPS 18.0 for Windows -tilasto-ohjelmalla.
Tutkimukseen osallistuneista naisia oli 64 %. Keski-ikä oli 78 vuotta. Kaksi kolmasosaa tutkittavista tuli hoitoon kotoa. Tyypillisin muistisairaus oli keskivaikeaan vaiheeseen edennyt Alzheimerin tauti. Dementian vaikeusaste vaihteli lievästä vaikeaan. Tyypillisimmät käytösoireet olivat apatia, masentuneisuus, levottomuus ja aggressiivisuus sekä harhaluulot. Näistä oireista kärsi kolme neljäsosaa tutkimuspotilaista. Laitoshoidosta tulleilla käytösoireita esiintyi enemmän kuin kotihoidosta tulleilla tutkittavilla. Vaikeasti dementoituneilla levottomuus ja aggressiivisuus olivat yleisempiä kuin keskivaikeaa tai lievää muistisairautta sairastavilla. Muilla käytösoireilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä muistisairauden eri vaikeusasteiden kesken. Käytösoireet vähenivät hoitointervention kuluessa erittäin merkitsevästi. Kotihoitoon siirtyneiden tutkittavien toimintakyky oli parempi kuin laitokseen siirtyneillä. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevilla muistisairailla tuli selkeästi esille huono liikkumiskyky ja heikko suoriutuminen WC -toiminnoista. Käytösoireiden aiheuttama stressi hoitajalle laitoshoidossa oli korkeampi kuin kotihoidossa.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää muistipotilaiden hoidon kehittämisessä.
Avainsanat: muistisairas, etenevä muistisairaus, käytösoireet, toimintakyky, vanhuspsykiatrinen osastohoito