Liikuntakykyisyys - merkitsevä osa poikien maailmaa. Kvantitatiivinen tutkimus liikuntakykyisyyden, sosiaalisen aseman ja koetun fyysisen pätevyyden yhteyksistä alakoulun 3.-6. luokkien pojilla
KORPI, KIMMO (2011)
2011
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21644
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21644
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten 9-12-vuotiaiden poikien sosiaalinen asema, liikuntakykyisyys ja koettu fyysinen pätevyys ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös tarkastella edellä mainittujen ominaisuuksien yhteyksiä ikäryhmittäin. Lisäksi tutkimuksessa kuvaillaan kohderyhmälle ominaisten sosiaalisuuden ja sosiaalisten suhteiden muodostumista.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Hämeenlinnan Normaalikoulun 3.–6. luokkien poikaoppilaat. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 107 poikaa. Oppilaiden sosiaalista asemaa kartoitettiin sosiometrisellä kyselyllä. Liikuntakykyisyyttä mitattiin seitsemänosaisella testistöllä, joka koottiin Nupposen, Soinin ja Telaman (1999) mittaristosta. Liikuntakykyisyyttä mitattiin myös kyselylomakkeella, jolla saatiin selville oppilaiden arviot vertaisryhmänsä liikunnallisista taidoista. Fyysistä pätevyyttä tutkittiin kyselylomakkeella. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja sen analysointiin käytettiin SPSS for Windows 15.0 –tilasto-ohjelmaa. Yhteyksien tarkasteluun käytettiin Pearsonin korrelaatiotestiä. Sosiaalisen suosion selittäjiä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä. Tutkimus oli kokonaistutkimus, koska kohdejoukkona oli yhden kokonaisen koulun 3.-6.luokkalaiset pojat.
Tutkimustulosten mukaan liikuntakykyisyyden ja sosiaalisen aseman yhteyksissä on havaittavissa selviä eroja ikäryhmien välillä. 3.-4.-luokkalaisten poikien (n=52) keskuudessa liikuntakykyisyys on tärkeä sosiaalisen suosion määrittäjä. Vastaavasti 5.-6.-luokkalaisten poikien (n=52) vertaisryhmässään nauttiman sosiaalisen suosion määrään liikuntakykyisyys ei tutkimuksen mukaan ole yhteydessä. Sosiaalinen asema oli voimakkaammin yhteydessä vertaisoppilaiden arvioon yksilön liikuntakykyisyydestä kuin mitattuun liikuntakykyisyyteen. Koettu fyysinen pätevyys oli molemmissa ikäryhmissä yhteydessä liikuntakykyisyyteen, mutta ei mihinkään sosiaalista asemaa kuvaavaan ominaisuuteen. Regressioanalyysillä haluttiin selvittää tarkemmin havaitun ja mitatun liikuntakykyisyyden yhteyttä sosiaaliseen suosioon. Testi vahvisti selkeän eron 3.-4.-luokkalaisten ja 5.-6.-luokkalaisten välillä: nuoremmilla oppilailla tulos oli merkitsevä.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että 3.-6.-luokkalaiset pojat kykenevät arvioimaan omaa ja luokkatovereidensa liikunnallista kyvykkyyttä melko luotettavasti. Tosin omat kyvyt nähdään usein todellista tasoa selvästi parempina. Liikuntakykyisyyden rooli yksilön sosiaalisen aseman määrittäjänä näyttää tutkimuksen mukaan heikkenevän iän myötä.
Asiasanat:koettu fyysinen pätevyys, liikuntakykyisyys, sosiaalinen asema
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Hämeenlinnan Normaalikoulun 3.–6. luokkien poikaoppilaat. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 107 poikaa. Oppilaiden sosiaalista asemaa kartoitettiin sosiometrisellä kyselyllä. Liikuntakykyisyyttä mitattiin seitsemänosaisella testistöllä, joka koottiin Nupposen, Soinin ja Telaman (1999) mittaristosta. Liikuntakykyisyyttä mitattiin myös kyselylomakkeella, jolla saatiin selville oppilaiden arviot vertaisryhmänsä liikunnallisista taidoista. Fyysistä pätevyyttä tutkittiin kyselylomakkeella. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja sen analysointiin käytettiin SPSS for Windows 15.0 –tilasto-ohjelmaa. Yhteyksien tarkasteluun käytettiin Pearsonin korrelaatiotestiä. Sosiaalisen suosion selittäjiä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä. Tutkimus oli kokonaistutkimus, koska kohdejoukkona oli yhden kokonaisen koulun 3.-6.luokkalaiset pojat.
Tutkimustulosten mukaan liikuntakykyisyyden ja sosiaalisen aseman yhteyksissä on havaittavissa selviä eroja ikäryhmien välillä. 3.-4.-luokkalaisten poikien (n=52) keskuudessa liikuntakykyisyys on tärkeä sosiaalisen suosion määrittäjä. Vastaavasti 5.-6.-luokkalaisten poikien (n=52) vertaisryhmässään nauttiman sosiaalisen suosion määrään liikuntakykyisyys ei tutkimuksen mukaan ole yhteydessä. Sosiaalinen asema oli voimakkaammin yhteydessä vertaisoppilaiden arvioon yksilön liikuntakykyisyydestä kuin mitattuun liikuntakykyisyyteen. Koettu fyysinen pätevyys oli molemmissa ikäryhmissä yhteydessä liikuntakykyisyyteen, mutta ei mihinkään sosiaalista asemaa kuvaavaan ominaisuuteen. Regressioanalyysillä haluttiin selvittää tarkemmin havaitun ja mitatun liikuntakykyisyyden yhteyttä sosiaaliseen suosioon. Testi vahvisti selkeän eron 3.-4.-luokkalaisten ja 5.-6.-luokkalaisten välillä: nuoremmilla oppilailla tulos oli merkitsevä.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että 3.-6.-luokkalaiset pojat kykenevät arvioimaan omaa ja luokkatovereidensa liikunnallista kyvykkyyttä melko luotettavasti. Tosin omat kyvyt nähdään usein todellista tasoa selvästi parempina. Liikuntakykyisyyden rooli yksilön sosiaalisen aseman määrittäjänä näyttää tutkimuksen mukaan heikkenevän iän myötä.
Asiasanat:koettu fyysinen pätevyys, liikuntakykyisyys, sosiaalinen asema