A Narrative Analysis on English Teacher Identity and the Teachers' Ideas on Bilingualism
SALTEVO, INARI (2011)
2011
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21642
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21642
Kuvaus
Laudaturtyö
Tiivistelmä
Tutkin sivugradussani englannin opettajien ammatillista identiteettiä sekä opettajien ajatuksia omasta kaksikielisyydestään. Laadullisen tutkimukseni metodina käytin narratiivisuutta eli kertomuksien tutkimusta. Nauhoitettua haastatteluaineistoa käsittelin teemoittelemalla eri aihepiirejä: nostin esiin yhdeksän englannin opettajan kertomuksista mielenkiintoisiksi kokemiani asiakokonaisuuksia: eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Yksi kiinnostava teema oli harhakuvat uravalinnasta: yli puolet tässä tutkimuksessa haastatelluista opettajista (5/9) sanoivat päätyneen opettajiksi eivätkä suoranaisesti valinneet ammattia luullen että tyypillisempää on suoraviivainen urakehityspolku ensimmäisestä yliopisto-opintovuodesta virkaan. Yleiseksi kuviteltu sääntö osoittautui tässä tutkimuksessa poikkeukseksi: vain neljä yhdeksästä opettajasta kertoi kuinka kieltenopettajuus oli jo kouluaikojen haave. Se, että halusiko englannin opettaja ammattiinsa, vai päätyikö hän siihen, ei kuitenkaan kenenkään kohdalla vaikuttanut siihen kuinka hän näki itsensä opettajana. Kaikille haastatelluille tyypillistä oli kiinnostus englannin kieleen ja kieliin yleensä sekä uteliaisuus vieraita kulttuureja kohtaan: kaikki myös olivat jossain vaiheessa opintojaan viettäneet aikaa ulkomailla kieliopinnoissa.
Käsitykset omasta kaksikielisyydestä olivat tyypillisesti ristiriitaisia, joka vastasi viimeaikaista tutkimusta kaksikielisyydestä: kielen puhujat ja käyttäjät suhtautuvat kriittisesti omaa kielitaitoaan kohtaan. Opettajilla itsellään oli myös myyttisiä käsityksiä kaksikielisyydestä kuten täydellinen aksentiton osaaminen tai lapsena kielen omaksuminen. Tässä tutkimuksessa nojauduin kuitenkin ajatukseen kaksikielisyydestä ennen kaikkea kielen käyttökysymyksenä: päivittäin englannin kieltä ongelmitta käyttävä voi kutsua itseään englannin kielen puhujaksi. Ristiriitaisuus nousi esiin myös yhtenä tutkimukseni keskeisenä teemana: kaikki haastateltavat ensin kielsivät oman kaksikielisyytensä ja vähättelivät vahvaakin kielitaitoa, vaikka myöhemmin kertoivat käyttävänsä kieltä vaivattomasti monilla elämän osa-alueilla myös Suomessa.
Suurin osa opettajista (8/9) piti englantia yhtenä suomalaisena kielenä ja löysivät sille mielekkäitä käyttötarkoituksia myös kotimaassa: romaanien luku, illalliskeskustelut perheen kesken, jutustelu työyhteisössä, pelaaminen lasten kanssa, päiväkirjan pito, monille jopa myös tunneilmaisut ja jopa ajattelu ja unien näkeminen. Yhteyksiä ulkomaille myös ylläpidetään englannin kielellä. Englannin kieli ei näin ollen ole kielen opettajalle ainoastaan opetustyökalu ja kohde, vaan myös oman minuuden tärkeä rakennuspalikka, jonka merkitys ei hälvene vaikka opettaja ei olisikaan työssä.
Kielenpuhujaidentiteetti samoin kuin opettajaidentiteetti ovat dynaamisia projekteja: jossakin elämänvaiheessa opettaja ja englannin käyttäjä ovat vahvemmin esillä kuin toisissa: esimerkiksi kaksi opettajaa muun muassa mainitsi joskus olleensa kaksikielisiä, muttei enää.
Tarinat englannin opettajaksi tulemisesta sekä opettajuudesta olivat hämmästyttävän samankaltaisia: identiteetti opettajana syntyy opettajan itse rakentamastaan kertomuksesta opettajuudestaan sekä kasvamisestaan joskus vieraaksi kutsumaansa kieleen kiinni.
Asiasanat:narrativity, identity, adult bilingualism, language teachers, SLA
Käsitykset omasta kaksikielisyydestä olivat tyypillisesti ristiriitaisia, joka vastasi viimeaikaista tutkimusta kaksikielisyydestä: kielen puhujat ja käyttäjät suhtautuvat kriittisesti omaa kielitaitoaan kohtaan. Opettajilla itsellään oli myös myyttisiä käsityksiä kaksikielisyydestä kuten täydellinen aksentiton osaaminen tai lapsena kielen omaksuminen. Tässä tutkimuksessa nojauduin kuitenkin ajatukseen kaksikielisyydestä ennen kaikkea kielen käyttökysymyksenä: päivittäin englannin kieltä ongelmitta käyttävä voi kutsua itseään englannin kielen puhujaksi. Ristiriitaisuus nousi esiin myös yhtenä tutkimukseni keskeisenä teemana: kaikki haastateltavat ensin kielsivät oman kaksikielisyytensä ja vähättelivät vahvaakin kielitaitoa, vaikka myöhemmin kertoivat käyttävänsä kieltä vaivattomasti monilla elämän osa-alueilla myös Suomessa.
Suurin osa opettajista (8/9) piti englantia yhtenä suomalaisena kielenä ja löysivät sille mielekkäitä käyttötarkoituksia myös kotimaassa: romaanien luku, illalliskeskustelut perheen kesken, jutustelu työyhteisössä, pelaaminen lasten kanssa, päiväkirjan pito, monille jopa myös tunneilmaisut ja jopa ajattelu ja unien näkeminen. Yhteyksiä ulkomaille myös ylläpidetään englannin kielellä. Englannin kieli ei näin ollen ole kielen opettajalle ainoastaan opetustyökalu ja kohde, vaan myös oman minuuden tärkeä rakennuspalikka, jonka merkitys ei hälvene vaikka opettaja ei olisikaan työssä.
Kielenpuhujaidentiteetti samoin kuin opettajaidentiteetti ovat dynaamisia projekteja: jossakin elämänvaiheessa opettaja ja englannin käyttäjä ovat vahvemmin esillä kuin toisissa: esimerkiksi kaksi opettajaa muun muassa mainitsi joskus olleensa kaksikielisiä, muttei enää.
Tarinat englannin opettajaksi tulemisesta sekä opettajuudesta olivat hämmästyttävän samankaltaisia: identiteetti opettajana syntyy opettajan itse rakentamastaan kertomuksesta opettajuudestaan sekä kasvamisestaan joskus vieraaksi kutsumaansa kieleen kiinni.
Asiasanat:narrativity, identity, adult bilingualism, language teachers, SLA