Päästökauppa - pigoulaisesta traditiosta kohti coaselaista markkinaohjausta
VUORINEN, MIKA (2011)
2011
Kansantaloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21578
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21578
Tiivistelmä
Hiilijalanjälki on päivittäin huomion kohteena tiedotusvälineissä ja julkisissa keskusteluissa. Kuluttajat tehdään tietoiseksi päivittäin valintojensa vaikutuksista hiilidioksidipäästöihin. Myös poliittisessa keskustelussa ja valmistelutyössä kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen saa yhä suuremman painoarvon. Yrityksille päästöt ja niiden vähentäminen ovat jo nyt konkreettinen tuotannontekijä kustannus- ja hintavaikutuksineen.
Ympäristötaloustieteessä päästöjen teorian peruslähtökohta on ulkoisvaikutukset ja niiden rajoittamiskeinot. Pigoun haittaveromalli ja Coasen markkinapohjainen ohjaus ovat alallaan klassikoita ja monen tarkastelun peruslähtökohtia. Teoreettisessa tarkastelussa voidaan löytää etuja ja haittoja sekä päästöjen verotuksesta että päästökaupasta, kun verrataan näiden vaikutusta taloudelliseen tehokkuuteen, tulonjakoon ja yritysten kilpailukykyyn.
Huoli maapallon ja ilmakehän tulevaisuudesta on konkretisoitunut YK:n johdolla lukuisiksi globaaleiksi ja alueellisiksi päästöjä vähentäviksi toimenpiteiksi. Kioton sopimus on poliittisesti huomattava saavutus: ensimmäistä kertaa on olemassa globaali ilmastosopimus, johon liittyy konkreettinen päästötavoite. Käytännössä alueellisesti on suuria eroja sopimuksen periaatteiden täytäntöönpanossa. Päästökaupan osalta globaalisti EU:n ETS-päästökauppa on kaikkein suurin päästömarkkina. EU:n ulkopuolisten teollisuusmaiden ja kaikkien maiden globaali päästökauppa ovat monilta osin vasta kehittymässä. Toinen voimakkaasti kehittynyt päästömarkkina on ns. puhtaan kehityksen mekanismi CDM, jossa teollisuusmaa voi saada päästöhyvityksiä rahoittamalla päästövähennysprojekteja kehitysmaassa.
Päästökaupan tulevaisuuden turvaamiseksi sen on laajennuttava myös muualla kuin EU:ssa. Toinen tärkeä kehityskohde on päästölupien allokaatiomalli. Perittyjen lupien ilmaisjako on kiistatta huutokauppaa huonompi malli taloudellisen tehokkuuden ja ympäristön kannalta. Kehitysmaiden päästörahoitus on CDM:n kautta saatu alkuun, mutta on selvää, että se voi toimia vain välivaiheena siirryttäessä myös kehitysmaiden osalta kohti tavoitteellista maiden omaa aktiivista päästöpolitiikkaa.
Tämän tutkielman tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen keinoin tutkia päästökaupan ja päästörahoituksen toimintaa, vaikutuksia, ongelmia ja tulevaisuuden kehityssuuntia.
Avainsanat: Päästökauppa, päästörahoitus, ETS, CDM, ulkoisvaikutukset
Ympäristötaloustieteessä päästöjen teorian peruslähtökohta on ulkoisvaikutukset ja niiden rajoittamiskeinot. Pigoun haittaveromalli ja Coasen markkinapohjainen ohjaus ovat alallaan klassikoita ja monen tarkastelun peruslähtökohtia. Teoreettisessa tarkastelussa voidaan löytää etuja ja haittoja sekä päästöjen verotuksesta että päästökaupasta, kun verrataan näiden vaikutusta taloudelliseen tehokkuuteen, tulonjakoon ja yritysten kilpailukykyyn.
Huoli maapallon ja ilmakehän tulevaisuudesta on konkretisoitunut YK:n johdolla lukuisiksi globaaleiksi ja alueellisiksi päästöjä vähentäviksi toimenpiteiksi. Kioton sopimus on poliittisesti huomattava saavutus: ensimmäistä kertaa on olemassa globaali ilmastosopimus, johon liittyy konkreettinen päästötavoite. Käytännössä alueellisesti on suuria eroja sopimuksen periaatteiden täytäntöönpanossa. Päästökaupan osalta globaalisti EU:n ETS-päästökauppa on kaikkein suurin päästömarkkina. EU:n ulkopuolisten teollisuusmaiden ja kaikkien maiden globaali päästökauppa ovat monilta osin vasta kehittymässä. Toinen voimakkaasti kehittynyt päästömarkkina on ns. puhtaan kehityksen mekanismi CDM, jossa teollisuusmaa voi saada päästöhyvityksiä rahoittamalla päästövähennysprojekteja kehitysmaassa.
Päästökaupan tulevaisuuden turvaamiseksi sen on laajennuttava myös muualla kuin EU:ssa. Toinen tärkeä kehityskohde on päästölupien allokaatiomalli. Perittyjen lupien ilmaisjako on kiistatta huutokauppaa huonompi malli taloudellisen tehokkuuden ja ympäristön kannalta. Kehitysmaiden päästörahoitus on CDM:n kautta saatu alkuun, mutta on selvää, että se voi toimia vain välivaiheena siirryttäessä myös kehitysmaiden osalta kohti tavoitteellista maiden omaa aktiivista päästöpolitiikkaa.
Tämän tutkielman tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen keinoin tutkia päästökaupan ja päästörahoituksen toimintaa, vaikutuksia, ongelmia ja tulevaisuuden kehityssuuntia.
Avainsanat: Päästökauppa, päästörahoitus, ETS, CDM, ulkoisvaikutukset