Kirjallinen kielentäminen käsityöprosessin vaiheiden ja ongelmatilanteiden kuvaajana
AROMÄKI, MARIANNA; LAMBERG, VEERA (2011)
AROMÄKI, MARIANNA
LAMBERG, VEERA
2011
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21576
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21576
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kirjallista kielentämistä käsityöprosessissa. Tavoitteena oli selvittää, miten oppilaat kielentävät käsityöprosessin vaiheita, ongelmia ja niiden ratkaisuja. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui kielentäminen käsityöprosessissa, koska kielentämisen tutkimus on tähän asti kohdentunut vain matematiikkaan ja äidinkieleen. Tutkimuskysymyksiä olivat ”Miten oppilaat kielentävät työskentelyään käsityöprosessissa?” ja ”Miten oppilaat kielentävät kohtaamiaan ongelmatilanteita ja niiden ratkaisuja?”.
Tutkimus on fenomenografinen, kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa aineistoa on kerätty erityisesti päiväkirjamenetelmän ja lisäksi osallistuvan havainnoinnin avulla. Tavoitteena tutkimuksessa oli kuvata sitä, millaisena kielentäminen tässä tapauksessa ilmenee eikä niinkään saavuttaa yleistettäviä tuloksia. Pääaineistona käytettiin kantahämäläisen koulun erään kuudennen luokan 22 oppilaan blogitekstejä (204 kpl), jotka kirjoitettiin käsityöprosessin aikana. Käsityöprosessissa oppilaat suunnittelivat ja valmistivat tekstiili- ja teknisen työn sekä kuvataiteen tunneilla taidevalaisimet. Lisäksi aineistoon kuuluivat tutkijoiden tutkimuspäiväkirjat ja havainnot. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla teemoittelemalla ja tyypittelemällä oppilaiden kirjoituksia. Analysoinnin myötä luotiin viisi erilaista kielennöstyyppiä sekä kuvattiin, millaisina käsityöprosessi ja ongelmanratkaisu näkyivät oppilaiden teksteissä.
Tutkimus osoitti, että oppilaat kuvaavat käsityöprosessista erityisesti työskentelyvaiheita eikä niinkään suunnittelua tai tuotosten ja oman työskentelyn arviointia. Ongelmakuvauksissa oppilaat keskittyvät ongelmien ja niiden ratkaisujen toteamiseen ongelmanratkaisukuvauksen sijaan. Kielennöstyypit puolestaan osoittavat, että oppilaiden kielentämisen yksityiskohtaisuudessa ja syvyydessä on vaihtelua.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kielentämistä tulisi tutkia äidinkielen ja matematiikan lisäksi myös muissa oppiaineissa. Jatkotutkimuksissa voi keskittyä esimerkiksi kielennöstyyppien paikkansapitävyyden tarkasteluun sekä kielennöstyyppien ja oppimisen välisen yhteyden selvittämiseen. Tutkimusta voidaankin pitää merkityksellisenä, koska se osoittaa tarpeen taito- ja taideaineiden kielentämisen jatkotutkimuksille.
Asiasanat:kielentäminen, kirjallinen kielentäminen, käsityöprosessi, ongelmanratkaisu
Tutkimus on fenomenografinen, kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa aineistoa on kerätty erityisesti päiväkirjamenetelmän ja lisäksi osallistuvan havainnoinnin avulla. Tavoitteena tutkimuksessa oli kuvata sitä, millaisena kielentäminen tässä tapauksessa ilmenee eikä niinkään saavuttaa yleistettäviä tuloksia. Pääaineistona käytettiin kantahämäläisen koulun erään kuudennen luokan 22 oppilaan blogitekstejä (204 kpl), jotka kirjoitettiin käsityöprosessin aikana. Käsityöprosessissa oppilaat suunnittelivat ja valmistivat tekstiili- ja teknisen työn sekä kuvataiteen tunneilla taidevalaisimet. Lisäksi aineistoon kuuluivat tutkijoiden tutkimuspäiväkirjat ja havainnot. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla teemoittelemalla ja tyypittelemällä oppilaiden kirjoituksia. Analysoinnin myötä luotiin viisi erilaista kielennöstyyppiä sekä kuvattiin, millaisina käsityöprosessi ja ongelmanratkaisu näkyivät oppilaiden teksteissä.
Tutkimus osoitti, että oppilaat kuvaavat käsityöprosessista erityisesti työskentelyvaiheita eikä niinkään suunnittelua tai tuotosten ja oman työskentelyn arviointia. Ongelmakuvauksissa oppilaat keskittyvät ongelmien ja niiden ratkaisujen toteamiseen ongelmanratkaisukuvauksen sijaan. Kielennöstyypit puolestaan osoittavat, että oppilaiden kielentämisen yksityiskohtaisuudessa ja syvyydessä on vaihtelua.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kielentämistä tulisi tutkia äidinkielen ja matematiikan lisäksi myös muissa oppiaineissa. Jatkotutkimuksissa voi keskittyä esimerkiksi kielennöstyyppien paikkansapitävyyden tarkasteluun sekä kielennöstyyppien ja oppimisen välisen yhteyden selvittämiseen. Tutkimusta voidaankin pitää merkityksellisenä, koska se osoittaa tarpeen taito- ja taideaineiden kielentämisen jatkotutkimuksille.
Asiasanat:kielentäminen, kirjallinen kielentäminen, käsityöprosessi, ongelmanratkaisu