Maaseutu innovaatioympäristönä - Ylä-Pirkanmaan kehittäjäverkoston spatiaaliset ulottuvuudet

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten Ylä-Pirkanmaan kolmen kunnan Mänttä-Vilppulan, Virtojen ja Ruoveden kehittäjätoimijat luovat edellytyksiä alueen innovaatiotoiminalle. Tutkimusta varten on syksyllä 2010 haastateltu paikalliset elinkeinoyhtiöt sekä toimintaryhmä. Koko tutkimuksen kohdealue luokitellaan EU:n mukaan maaseuduksi, joten innovaatiotoimintaa lähestytään maaseudun innovaatioympäristön näkökulmasta ja teknologisten innovaatioiden sijaan painotetaan alueen omista lähtökohdista nousevia tarpeita uusien tuotteiden ja toimintatapojen kehittämiselle.

Kehittäjätoimijat tunnistavat tehtävänsä innovaatiotoiminnan edistäjänä ja uskovat, että kuten keskuksilla myös maaseudulla on mahdollisuuksia kehittää innovaatioita, vaikka kaikki vaaditut elementit eivät alueelta löytyisikään. Innovaatioympäristölle suotuisat elementit ovat etenkin koulutus, T&K-toiminta, infrastruktuuri sekä neuvonta- ja rahoituspalvelut. Lisäksi oleellista innovaatiotoiminnan jatkuvuuden kannalta on osaajien houkuttelu ja alueelle sitouttaminen, koska osaamisen ja tiedon määrää pidetään keskeisenä resurssina innovaatioiden syntymiselle.

Koska maaseutumainen alue ei ole rakenteeltaan lähtökohtaisesti innovatiivinen, on innovaatiotoiminnan edellytyksenä kiinnittyminen verkostoihin, joiden avulla voidaan tuoda paikalliseen innovaatiotoimintaan soveltuvaa tietämystä. Näin ollen verkostot ovat keino laajentaa ja siten korjata alueen innovaatiojärjestelmän puutteita, kuten organisationaalista ohuutta.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, mistä toimijoista kehittäjäverkosto koostuu, miten verkosto edistää alueen kykyä olla innovatiivinen ja mitkä ovat verkoston toimivuuteen vaikuttavia tekijöitä. Suurin ongelma kehittäjäverkoston toimivuudessa liittyy kolmen kunnan keskinäiseen erilaisuuteen ja yhteisen tahtotilan puuttumiseen. Yhteisen tahtotilan luomiseksi olisikin oleellista tiedostaa, että innovaatioympäristö näyttäytyy aina eri toimijoille heidän oman toimintansa ja merkityksiensä kautta. Erilaisuudesta johtuvat haasteet eivät kuitenkaan vaikuta verkoston kykyyn laajentua uusiin spatiaalisiin ulottuvuuksiin, joista tärkein on maakunnan hallinnollinen keskus, Tampere. Kehittäjätoimijat arvostavat Tampereen osaamispohjaa, vaikka Tampere koetaan myös uhkana aivoviennin takia. Tampere kuitenkin virkistää Ylä-Pirkanmaan innovaatiotoimintaa ja juuri tällaisten spatiaalisten ulottuvuuksien kautta alueen kehittäjäverkosto pystyy kompensoimaan maaseudun ohutta organisaatiorakennetta ja siitä johtuvaa puutteellista kykyä innovoida.

Asiasanat:Maaseutu, innovaatiotoiminta, innovaatioympäristö, verkosto, läheisyys