"Yhteisvaikutusta sivistyneitten maanviljelijäin kesken" Tapaustutkimus suhtautumisesta maanluovutuksiin suurtilalla 1940-1945

Abstract

Tässä pro gradu -työssä käsittelen toisen maailmansodan jälkeisiä, vuoden 1945 maanhankintalain mukaisia, maanluovutuksia suurtilallisten näkökulmasta. Pyrin hahmottamaan, millaiset etunäkökohdat ja arvot korostuvat suurtilallisten kokemuksissa maanhankintalaista. Lähestyn suurtilallisten käsityksiä maanhankintalain toteuttamisesta yhden tapausesimerkiksi valitsemani suurtilan, Kangasalla sijaitsevan Liuksialan kartanon, kautta.

Vastaus pääkysymykseeni suurtilojen maanluovutusilmapiiristä rakentuu kahden käsittelyosion kautta. Ensiksi pyrin hahmottamaan, millaisia aihepiirejä suurtilallisten etuja ajaneissa maataloustuottajajärjestöissä ja suurtilallisten yhteisillä keskustelufoorumeilla oli maanluovutuksia koskien esillä. Toisena osakysymyksenä selvitän, miten yksittäisellä suurtilalla käsiteltiin maanluovutuskysymystä ja mitkä olivat keskustelujen ydinteemat maanluovutusprosessia valmisteltaessa. Olennaista tässä on eri keskustelutasojen ja niille tyypillisten vivahteiden hahmottaminen paikallistasolta valtakunnan tasolle. Havainnoimalla keskustelutasojen aihepiirejä ja arvolatausta pyrin vastaamaan ydinkysymykseen siitä, miten suurtiloilla suhtauduttiin maanluovutuksiin ja millaiseen arvo- ja kokemusperustaan tämä suhtautumistapa perustui.

Alkuperäislähteenä käytän Liuksialan kartanon arkiston maanluovutusprosessia käsitteleviä muistio- ja päiväkirja-aineistoja. Tulkintani on rakentunut peilaamalla näitä aineistoja järjestö- ja yhdistystasoilla käytyyn keskusteluun. Valitsemallani yhden suurtilan case-luonteisella käsittelyllä pystyn tuottamaan suuntaa-antavaa tietoa siitä, millaisessa mielipideilmastossa maanluovutuskysymystä suurtiloilla yleisemminkin käsiteltiin. Yksittäisen tilan osalta tekemieni havaintojen luotettavuus lisääntyy sitomalla yksittäisen tilan maanluovutusprosessista käyty keskustelu suurtilallisten yhteisten keskustelufoorumeiden ja lainsäädännön kautta osaksi valtakunnallista maanhankintalain toteuttamista.

Suurmaanomistajien maanluovutuskokemuksia tulkittaessa nousee keskeiseen rooliin heidän elinympäristönsä, tilansa, paikkana, johon he liittävät merkityksiä pitkällä ajallisella jatkumolla. Lähdeaineistossa korostuu suurtilallisten väkevä kokemus kokemusympäristönsä muuttumisesta maanluovutusten myötä. Kyse ei ole pelkästään taloudellisesta näkökulmasta, vaan maahan liitetään myös voimakkaita tunteita ja arvoja. Vaikka yksittäisen suurmaanomistajan huoli omasta tulevaisuudestaan taloudellisen toimeentulon näkökulmasta näkyy selkeästi, on mielenkiintoista, että keskustelua maanluovutuksista on kuitenkin käyty vahvasti yhteiskunnallista kokonaisetua ja sosiaalista vastuullisuutta painottaen. Suurmaanomistajien laajat keskusteluyhteydet näyttävät vahvistaneen yksittäisten maanluovuttajien halua tarkastella maanluovutuskysymystä yhteiskunnallisen yhteisvastuullisuuden näytönpaikkana. Vaikka omien maiden luovuttaminen on ollut karvas pala nieltäväksi, on sitä pidetty suurmaanomistajien parissa välttämättömänä sosiaalipoliittisena toimenpiteenä. Suurmaanomistajat näyttävät kielteisen maanluovutusasenteen asemesta korostaneen mahdollisimman pienen haitan näkökulmaa.