Die Krise des schulischen DaF-Unterrichts in Finnland. Explorative Bestandsaufnahme und Verbesserungsvorschläge

Abstract

Kieliä luetaan kouluissa yhä vähemmän ja Suomen kielitaitovaranto on yksipuolistumassa. Eniten muutos näkyy saksan kielen osalta, jota opiskeli muun muassa vuonna 1996 vielä 16,9% kaikista viidesluokkalaisista A2-kielenä, mutta vuonna 2009 enää vain 5,4%. Voidaan jo puhua saksan kielen opetuksen kriisitilasta. Tässä tutkielmassa pyritäänkin kartoittamaan saksan kielen opetuksen nykyistä tilannetta Suomessa ja löytämään mahdollisia tukitoimia sen elvyttämiseksi. Tutkimusta varten on haastateltu viittätoista kielten opetuksen ja kielikoulutuspolitiikan toimijaa ja asiantuntijaa.

Koska kielikoulutuspolitiikka on olennainen vaikuttaja myös saksan kielen opetuksen nykyiseen tilaan, selvitän tutkimukseni teoreettisessa osassa aluksi kielikoulutuspolitiikan ulottuvuuksia ja käytäntöjä sen eri tasoilla. Seuraavaksi luon katsauksen peruskoulujen ja lukioiden kielivalintojen tilastoihin saksan kielen osalta. Samalla pohdin tutkimuskirjallisuuden valossa saksan opetuksen kriisitilan syitä ja seurauksia, mutta myös saksan kielen osaamisen nykyistä tarvetta Suomessa. Lisäksi esittelen lyhyesti tähänastisia kielten opetuksen tukitoimia. Viimeisenä teoriaosassa tarkastelen saksan opetuksen tulevaisuudennäkymiä aiheesta käydyn keskustelun pohjalta sekä luon lyhyen katsauksen suunnitteilla olevaan tuntijakouudistukseen ja siitä virinneeseen keskusteluun.

Tutkimuksen empiirisessä osassa on pyritty selvittämään viidentoista asiantuntijahaastattelun pohjalta saksan kielen ja sen opetuksen nykytilaa, siihen vaikuttaneita syitä ja sen seurauksia. Tutkimuksessa on myös pohdittu saksan kielen tarvetta sekä eri toimijoiden rooleja kielikoulutuspolitiikassa. Loppuun on kerätty lista ehdotetuista saksan opetuksen tukitoimista. Tutkimuksesta käy ilmi, että saksan opiskelun väheneminen näkyy kouluissa pääsiasiassa pienentyneinä ryhmäkokoina ja siinä, että ryhmiä syntyy entistä harvemmin. Tilanteen seuraukset on myös havaittu yliopistoissa, joissa saksan kielten opiskelijoiden taitotaso on madaltunut vuodesta toiseen. Suurin osa haastatelluista pitää tilannetta huolestuttavana tai hälyyttävänä, vaikka osa myös uskoo tilanteen olevan ohimenevä ilmiö. Saksan kielen opiskelun vähenemisellä kouluissa arvellaan olevan negatiivia seurauksia kansallisella ja yksilöllisellä tasolla, mutta myös saksan opetuksen suhteen. Kansallisesti Suomen kielitaitovaranto rappeutuu ja yksilöllisellä tasolla maailmankuva pienenee ja profiloituminen työelämässä vaikeutuu. Saksan opetusta uhkaa noidankehä: käytännön järjestelyjen vaikeutuminen aiheuttaa motivaation puutetta niin oppilaissa kuin opettajissa ja sitä kautta saksan opiskelun vähenemistä entuudestaan. Kun markkinat ovat pienet, ei opetusmateriaaleihin enää satsata, mikä taas vähentää saksan opetuksen houkuttelevuutta. Pahimmillaan noidankehä voi johtaa saksan opetuksen loppumiseen Suomen kouluissa. Haastateltavat kuitenkin arvioivat, että saksan kieltä tarvitaan edelleen, jopa enemmän kuin ennen. Paitsi että saksan kielen taidoilla on käyttöarvoa niin työ- kuin vapaa-ajalla, koetaan sillä olevan myös itseisarvo oman sivistyksen ja opiskelustrategioiden kehittämisen kannalta.

Syiksi saksan kielen opetuksen aseman huonontumiselle arvellaan erinäisiä kansallisen tason kielikoulutuspoliittisia ratkaisuja, mutta myös kuntien säästötoimenpiteitä, jotka näkyvät muun muassa kielitarjonnan supistumisessa sekä liian suurina minimiryhmäkokoina. Muun muassa mediamaailman tukema englannin suosio ja saksan huono näkyvyys populaarikulttuurissa koetaan myös vaikuttajina. Haastateltavat näkevät lisäksi muutoksia arvomaailmoissa: oppilaat ovat mukavuudenhaluisia ja yrittävät välttää ylimääräistä työtä. He valitsevat mieluummin valinnaisaineita, jotka vaativat vähemmän työtä ja pitkäjänteisyyttä kuin kielten opiskelu. Oppilaiden asenteet heijastavat osaltaan koko yhteiskunnassa vallitsevaa tehokkuus- ja tulosajattelua, joka näkyy muun muassa luonnontieteiden arvostuksena humanististen tieteiden, kuten kielten, kustannuksella. Tämä puolestaan näkyy kielikoulutuspoliittisissa ratkaisuissa, jotka systemaattisesti huonontavat vieraiden kielten opetuksen asemaa entisestään.

Haastateltavien kesken ei vallinnut yksimielisyyttä siitä, millä taholla on kielikoulutuspolitiikassa suurin valta ja vastuu. Tämä heijastaa osaltaan sitä, että kielikoulutuspoliittisen päätösvallan siirryttyä entistä enemmän kunnille ja kouluille, on päätöksenteko ja eri tahojen vastuualueet hämärtyneet aiheuttaen epäyhtenäisyyttä kielikoulutuksessa alueiden välillä, mutta myös läpinäkyvyyden ja järjestyksen puutetta päätöksenteossa. Kun kunnallista päätöksentekoa ei ylhäältä ohjata ja valvota, on koulujen kieltenopetus ajautunut tilanteeseen, jossa se joutuu taistelemaan olemassaolostaan muiden houkuttelevimpien oppiaineiden kanssa. Haastateltavat ovatkin sitä mieltä, että kielikoulutuspoliittista päätöksentekoa tulisi keskittää takaisin kansalliselle tasolle. Kuntien ja yksilön velvotteita tulisi lisätä eri keinoin. Kouluissa saksan opiskeluun pitäisi kannustaa erilaisin kampanjoin ja kielikylvyin sekä lisäämällä autenttisuutta tarjoamalla aitoa kieltä ja kohtaamisia saksankielisten ihmisten ja saksalaisen kulttuurin kanssa. Autenttisuutta voidaan lisätä myös yhdistämällä eri oppiaineita saksan opetukseen. Opetusryhmiä yhdistelemällä saadaan kooltaan toteuttamiskelpoisia saksan ryhmiä ja myös verkko- ja etäopetusta tulisi harkita. Kaiken kaikkiaan saksan kielen opetuksen elvyttämiseksi vaaditaan lyhyiden projektien sijaan perusteellisia rakenteellisia muutoksia Suomen kielikoulutukseen sekä eri tahojen koordinoidumpaa yhteistyötä.

Asiasanat: kielikoulutuspolitiikka, kielikoulutus, saksan kielen opetus, saksan kielen asema, kielivalinnat, kielitaitovaranto, haastattelututkimus, deregulaatio, sentralisaatio, suorituskulttuuri, tulosajattelu