Katastrofin ainekset. Ilmastonmuutoksen visuaalinen rakentaminen elokuvassa Epämiellyttävä totuus.

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on ilmastonmuutoksen kuvallinen konstruointi dokumentissa Epämiellyttävä totuus. Selvitän, millaisia merkityksiä David Guggenheimin ja Al Goren elokuva rakentaa ilmastonmuutoksesta ja miten. Tätä tutkin sisällönanalyysin ja semioottisen kuva-analyysin keinoin. Teoreettisena kehyksenä ovat sosiaalinen konstruktionismi, ilmastopolitiikan merkittävät osallistujat sekä erilaiset ilmastodiskurssit ja -myytit. Niiden avulla tutkin, mitä ja kenen ilmastokäsityksiä aineisto tukee ja millaisen kuvaston roolia elokuva vahvistaa. Aineistona ovat dokumentissa esitettävät aiheeseen liittyvät valokuvat ja videoleikkeet. Niitä kertyi yhteensä 172 kappaletta. Kolmivaiheisessa analyysissä luokittelen ja lasken ensin kuvien aiheet, tutkin kunkin kuvan suhdetta edelliseen kuvaan tai kuvaryhmään ja erittelen aineistossa näkyvät käsitykset ihmisen ja luonnon suhteesta. Kuvasuhdeanalyysissä ovat mukana myös tietokonegrafiikat ja -animaatiot, jolloin aineisto kasvaa 259 kuvaan. Sulavat jäätiköt ja hirmumyrskyt ovat kaksi selvästi yleisintä kuva-aihetta. Suhdeanalyysin perusteella mannerjäiden sulaminen esitetään ilmastonmuutoksen seurauksena. Kuvat toimivat dokumentissa tieteellisenä todisteena ilmaston muuttumisesta. Myrskykuvista suurin osa viittaa hirmumyrsky Katrinaan. Suhdeanalyysi osoittaa, että myös hirmumyrskyt esitetään ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä on IPCC:n tulosten mukaan kyseenalaista. Kolmanneksi merkittävin kuva-aihe on teollisuus, joka esitetään ilmastonmuutoksen syynä. Kuvat rakentavat luonnon ja ihmisen suhteen lähinnä kolmella tavalla. Yleisimmin luonto esitetään haavoittuvana ja ihminen luonnon haittana. Esimerkiksi jäätikkö- ja metsäkuvat edustavat tätä käsitystä. Toiseksi yleisin suhde representoi luonnon vaarallisena ja ihmisen uhrina. Tätä käsitystä edustavat esimerkiksi myrsky- ja tulvakuvat. Niiden vastapainona ihmisen ja luonnon suhde esitetään sopusointuisena. Luonto representoidaan paratiisina ja ihminen luonnon suojelijana. Koko kuvakerronnan retoriikka nojaa vahvasti sopusoinnun ja vaarallisen luonnon jännitteelle. Myrskyt edustavat ilmastonmuutoksen yhteiskuntaa ja paratiisikuvat toivottua tulevaisuutta. Aineistossa näkyvät selvästi ekologisen modernisaation ja vihreän hallinnan diskurssit, jotka korostavat ilmastonmuutoksen markkinapohjaista hillintää sekä keskitettyä tieteellistä hallintaa. Sen sijaan tasa-arvonäkökulma jää huomattavasti vähemmälle huomiolle. Ilmastodiskurssien osalta kuvat edustavat ennen kaikkea EU:n, Yhdysvaltojen ja muiden pohjoisten valtioiden näkökulmaa. Ilmastomyyttien tasolla ilmastonmuutos saa maailmanlopun ja paratiisin menettämisen merkitykset.

Asiasanat:ilmastonmuutos, sosiaalinen konstruktionismi, dokumentti, sisällönanalyysi, semiotiikka