AUTTAMISTYÖ PERHENEUVOLAN ASIAKKAIDEN KERTOMUKSISSA
KOIVULA, PIRKKO (2011)
2011
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21543
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21543
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää asiakkaiden kokemuksia perheneuvolan auttamistyöstä, missä lapsiperheitä autetaan ihmissuhteisiin, perhe-elämään sekä lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Tavoitteenani on ollut tulkita asiakkaiden kertomusten avulla heidän kokemuksiaan ja sitä, mikä perheneuvolan auttamisprosessissa on auttanut asiakkaita. Tutkimuksessa pyritään tavoittamaan syvällisempää tietoa perheneuvolan auttamistyöstä.
Tutkielmani lähestymistapana on narratiivisuus, mihin liittyy fenomenologis-hermeneuttinen ulottuvuus. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja sen aineisto on kerätty viiden kerronnallisen haastattelun avulla ja analyysimenetelmänä on käytetty narratiivista lukutapaa.
Tulosten perusteella perheneuvolan auttamistyöstä kerrotaan kolmentyyppisissä kertomuksissa: muutosta sisältämättömissä, muutos- ja voimaantumiskertomuksissa. Auttamistyön luonne näissä asiakkaiden kertomuksissa näyttäytyy kohtaamattomana, tukea tuottavana ja kannattelevana. Auttamisprosessissa olennaiseksi nousee hyväksytyksi ja ymmärretyksi tuleminen. Merkityksellisiä ovat myös vastavuoroisuus, käyntien jatkuvuus, aika ja tila sekä kiinnipitävyys. Asiakkaan ja työntekijän yhteisen työskentelyn avulla on mahdollista saavuttaa uutta ymmärrystä, oivalluksia, uudenlaista toimijuutta sekä voimaantua ja selviytyä paremmin elämässä.
Perhekeskeisen työotteen merkitys eli se, että perheen jäseniä hoidetaan saman hoito-organisaation piirissä, korostuu. Avunhakijan ohjaamiseen toiseen hoitopaikkaan on edelleen syytä kiinnittää huomiota. Tulevaisuudessa kannattaisi perheneuvolan asiakkaiden kokemuksia selvittää pitkittäistutkimuksen avulla.
Avainsanat: auttamistyö, perheneuvola, kokemukset, kertomukset
Tutkielmani lähestymistapana on narratiivisuus, mihin liittyy fenomenologis-hermeneuttinen ulottuvuus. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja sen aineisto on kerätty viiden kerronnallisen haastattelun avulla ja analyysimenetelmänä on käytetty narratiivista lukutapaa.
Tulosten perusteella perheneuvolan auttamistyöstä kerrotaan kolmentyyppisissä kertomuksissa: muutosta sisältämättömissä, muutos- ja voimaantumiskertomuksissa. Auttamistyön luonne näissä asiakkaiden kertomuksissa näyttäytyy kohtaamattomana, tukea tuottavana ja kannattelevana. Auttamisprosessissa olennaiseksi nousee hyväksytyksi ja ymmärretyksi tuleminen. Merkityksellisiä ovat myös vastavuoroisuus, käyntien jatkuvuus, aika ja tila sekä kiinnipitävyys. Asiakkaan ja työntekijän yhteisen työskentelyn avulla on mahdollista saavuttaa uutta ymmärrystä, oivalluksia, uudenlaista toimijuutta sekä voimaantua ja selviytyä paremmin elämässä.
Perhekeskeisen työotteen merkitys eli se, että perheen jäseniä hoidetaan saman hoito-organisaation piirissä, korostuu. Avunhakijan ohjaamiseen toiseen hoitopaikkaan on edelleen syytä kiinnittää huomiota. Tulevaisuudessa kannattaisi perheneuvolan asiakkaiden kokemuksia selvittää pitkittäistutkimuksen avulla.
Avainsanat: auttamistyö, perheneuvola, kokemukset, kertomukset