Asiantuntijuus mielenterveystoimiston moniammatillisessa tiimissä
HEINO-PIEKÄINEN, ANNE (2011)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HEINO-PIEKÄINEN, ANNE
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-06Tiivistelmä
Tutkin erään mielenterveystoimiston moniammatillisen tiimin jäsenten käsityksiä asiantuntijuuksistaan sekä sitä, kuinka toimiston strukturoitu lyhytterapeuttinen hoitomalli määrittää heidän asiantuntijuuttaan. Pohdin myös ammatin merkitystä asiantuntijuudelle moniammatillisessa tiimissä, jossa on yhteinen hoitomalli käytössä. Toimisto oli haastatteluiden aikaan 23.-30.5.2000 ollut toiminnassa vasta reilut 1,5 vuotta ja sen toimintamalli oli osa kehitysprojektia, jossa haluttiin parantaa ja tehostaa mielenterveystoimiston palvelua. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa teoreettinen keskustelu ammatillisesta asiantuntijuudesta ja asiantuntijuuden muutoksesta.
Tutkimukseni kohderyhmä on mielenterveystoimiston moniammatillisen tiimin kokeneet ammattilaiset: psykiatri, psykologi, erikoissairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä sekä vaihtuva erikoistuva lääkäri ja kerran viikossa toimistossa työskentelevä osastonhoitaja. Eri ammattien toimenkuviin vaikutti lakisääteisten tehtävien lisäksi toimiston työskentely- ja hoitomalli, joka määritti toimenkuvat niin, että psykologi, sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä tekivät periaatteessa samaa terapiatyötä saman mallin mukaan. Sosiaalityöntekijän toimenkuvaan kuului tosin lisäksi yhteistyö kolmannen sektorin kanssa, mikä oli osa hoitomalliin sisältyvää verkostojen hyödyntämistä. Lääkäri oli aina mukana työparina tutkimusjakson ensimmäisellä ja viimeisellä käynnillä (yleensä 5. käynti). Psykiatrin ideoimassa hoitomallissa oli hyödynnetty aineksia mm. kognitiivisen ja analyyttisen terapian viitekehyksistä sekä perheterapiasta. Tutkielmani aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu ja analyysimenetelmänä laadullisen aineiston teoriasidonnainen analyysi.
Tutkittavat mainitsivat asiantuntijuuden perustuvan 1) koulutukseen, 2) työkokemukseen ja 3) elämänkokemukseen. Lisäksi oli seuraavanlaisia käsityksiä: 4) asiantuntijuus on persoonakysymys, 5) potilas on asiantuntija, 6) ei ole asiantuntijuutta tai 7) kaikki ovat asiantuntijoita. Kaksi ensimmäistä edustavat perinteistä käsitystä asiantuntijuudesta ja jälkimmäiset postmoderneja ja konstruktionistisia käsityksiä. Yhteinen hoitomalli vähensi mahdollisuutta erikoistumiseen mutta lisäsi tiimin yhteisöllisyyttä ja yhteistä asiantuntijuutta laajentaen kaikkien osaamista. Tämä merkitsi myös sitä, ettei hoitavien henkilöiden perusammatilla ollut kovin suurta merkitystä heidän asiantuntijuudelleen. Lakisääteiset tehtävät määrittelivät vain vähän muiden kuin lääkäreiden toimenkuvia.
Tutkimani mielenterveystoimisto tarjoaa yhden esimerkin aikansa pyrkimyksistä tehostaa palveluja. Mielenterveystoimiston hoitomalli lisäsi potilaiden läpivirtausta ja oli sisällöltään laadukas. Uusista potilaista suurimmalle osalle riitti pelkkä tutkimusjakso. Malli ei ole suoraan siirrettävissä muihin toimistoihin koska se on kehittynyt tiimin yhteisen oppimisprosessin ja kokemuksen myötä. Kaikki tiimit joutuvat itse kehittelemään itselleen sopivimman työskentelymallin, mutta tästä tutkimastani esimerkistä voi saada uusia ideoita tai innostusta oman psykiatrian avohuollon tiimityöskentelyn kehittämiseen.
Avainsanat: mielenterveystoimisto, asiantuntijuus, moniammatillinen tiimi, strukturoitu kognitiivis-analyyttinen hoitomalli
Tutkimukseni kohderyhmä on mielenterveystoimiston moniammatillisen tiimin kokeneet ammattilaiset: psykiatri, psykologi, erikoissairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä sekä vaihtuva erikoistuva lääkäri ja kerran viikossa toimistossa työskentelevä osastonhoitaja. Eri ammattien toimenkuviin vaikutti lakisääteisten tehtävien lisäksi toimiston työskentely- ja hoitomalli, joka määritti toimenkuvat niin, että psykologi, sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä tekivät periaatteessa samaa terapiatyötä saman mallin mukaan. Sosiaalityöntekijän toimenkuvaan kuului tosin lisäksi yhteistyö kolmannen sektorin kanssa, mikä oli osa hoitomalliin sisältyvää verkostojen hyödyntämistä. Lääkäri oli aina mukana työparina tutkimusjakson ensimmäisellä ja viimeisellä käynnillä (yleensä 5. käynti). Psykiatrin ideoimassa hoitomallissa oli hyödynnetty aineksia mm. kognitiivisen ja analyyttisen terapian viitekehyksistä sekä perheterapiasta. Tutkielmani aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu ja analyysimenetelmänä laadullisen aineiston teoriasidonnainen analyysi.
Tutkittavat mainitsivat asiantuntijuuden perustuvan 1) koulutukseen, 2) työkokemukseen ja 3) elämänkokemukseen. Lisäksi oli seuraavanlaisia käsityksiä: 4) asiantuntijuus on persoonakysymys, 5) potilas on asiantuntija, 6) ei ole asiantuntijuutta tai 7) kaikki ovat asiantuntijoita. Kaksi ensimmäistä edustavat perinteistä käsitystä asiantuntijuudesta ja jälkimmäiset postmoderneja ja konstruktionistisia käsityksiä. Yhteinen hoitomalli vähensi mahdollisuutta erikoistumiseen mutta lisäsi tiimin yhteisöllisyyttä ja yhteistä asiantuntijuutta laajentaen kaikkien osaamista. Tämä merkitsi myös sitä, ettei hoitavien henkilöiden perusammatilla ollut kovin suurta merkitystä heidän asiantuntijuudelleen. Lakisääteiset tehtävät määrittelivät vain vähän muiden kuin lääkäreiden toimenkuvia.
Tutkimani mielenterveystoimisto tarjoaa yhden esimerkin aikansa pyrkimyksistä tehostaa palveluja. Mielenterveystoimiston hoitomalli lisäsi potilaiden läpivirtausta ja oli sisällöltään laadukas. Uusista potilaista suurimmalle osalle riitti pelkkä tutkimusjakso. Malli ei ole suoraan siirrettävissä muihin toimistoihin koska se on kehittynyt tiimin yhteisen oppimisprosessin ja kokemuksen myötä. Kaikki tiimit joutuvat itse kehittelemään itselleen sopivimman työskentelymallin, mutta tästä tutkimastani esimerkistä voi saada uusia ideoita tai innostusta oman psykiatrian avohuollon tiimityöskentelyn kehittämiseen.
Avainsanat: mielenterveystoimisto, asiantuntijuus, moniammatillinen tiimi, strukturoitu kognitiivis-analyyttinen hoitomalli