RICHARD FALTININ KOKEMUKSET SUOMEN PUNAISEN RISTIN SOTAKIRURGINA VENÄJÄN-JAPANIN SODASSA 1904-1905

Abstract

Richard Faltin (1897–1952) oli suomalainen kirurgi, joka on jäänyt historiaan Suomen Punaisen Ristin sotakirurgina sekä 1900 -luvun alun lääketieteen uranuurtajana. Faltinin työura tapahtui pääosin Helsingin Kirurgisessa sairaalassa, mutta ulkomaille suuntautuneet opinto- ja työmatkat olivat myös oleellinen osa sitä. Faltin hyödynsikin runsaasti ulkomaisia kontakteja ja ulkomailla saatuja vaikutteita kehittäessään suomalaista lääketiedettä.

Pro gradu –työssäni tutkin Faltinin kokemuksia Suomen Punaisen Ristin sotakirurgina Venäjän–Japanin sodassa 1904–1905. Sotasairaalassa vietetty ajanjakso ei ollut kestoltaan kovin pitkä, vain puolisen vuotta, mutta sillä oli suuri merkitys Faltinin ammatilliseen kehitykseen ja myöhempään uraan. Faltinin muistelmien mukaan mikään muu kokemus hänen elämässään ei ollut yhtä suuntaa-antava ja merkityksellinen kuin tuo työmatka. Tutkimuksessani pyrin selvittämään millainen kokemus työmatka kokonaisuudessaan oli, sekä mitä seuraamuksia sillä oli Faltinille itselleen ja myös laajemmin suomalaiselle lääketieteelle.

Tutkielmani on henkilöhistoriallinen tutkimus, mutta tutkimuskohteen kautta tarkastelen myös laajemmin kansainvälisen kokemuksen merkitystä suomalaiselle tiedemiehelle 1900 -luvun alussa. Millaisia kansainvälisiä kontakteja ja vaikutteita Faltin matkoilta sai ja miten ne vaikuttivat hänen myöhempään uraansa. Faltinin matkat liittyvät osaltaan 1850–1900 -luvun alun voimakkaaseen kansainvälistymiseen. Kansainvälistymiskehitys taas oli yhteydessä professionalisoitumiseen. Tieteenalat alkoivat tuolloin jakautua voimakkaasti eri erikoisaloihin ja tiedemiehille tuli yhä tärkeämmäksi pysyä mukana oman alan kansainvälisessä kehityksessä. Käsittelen tutkimuksessani myös sitä, miten Faltinin sotakirurgin matka osaltaan vaikutti suomalaisen lääketieteen erikoisalojen kehittymiseen.

Faltin tutustui Venäjän–Japanin sodan sotakirurgin tehtävissä moniin uusiin lääketieteellisiin keksintöihin ja työtapoihin. Matkan jälkeen hän jakoi hankkimaansa lääketieteellistä kokemusta oppilailleen ja kollegoilleen opettamalla, esitelmöimällä ja julkaisemalla tutkimuksia. Tarkastelen tutkimuksessani myös Faltinin roolia tietotaidon jakajana sekä hänen Venäjän–Japanin sodan työmatkansa merkitystä innovaatioiden leviämisen kannalta.

Tutkielmani ensimmäinen päälähde on Richard Faltinin postuumisti ilmestynyt omaelämänkerta Mitt Liv. Faltin ei ehtinyt saada elämänkertaansa valmiiksi ennen kuolemaansa, mutta hänen testamentissaan oli toive, että teos koottaisiin hänen jälkeen jääneistä papereistaan. Suomen Punainen Risti julkaisi kirjan 1961. Teos pohjautuu Faltinin päiväkirjoihin, joita hän kirjoitti koko elämänsä ajan, sekä hänen myöhemmin tekemiinsä kommentteihin. Toinen päälähteeni on Suomen Punaisen Ristin Venäjän–Japanin sodan sotasairaalan toimintakertomus, joka julkaistiin 1906 ja löytyy painettuna SPR:n arkistosta. Olen käyttänyt lähteenä myös jonkin verran Helsingin Yliopiston kirjastossa olevaa Richard Faltinin arkistoa.

Tutkimuskirjallisuudesta merkittävä rooli on Gunnar Rosénin kirjoittamalla Suomen Punaisen Ristin historiikilla Sata sodan ja rauhan vuotta, Suomen Punainen Risti 1877–1977. Innovaatiotutkimuksen, kansainvälistymisen ja professionalisoitumisen osalta tärkein lähde on ollut Marjatta Hietalan vetämään tutkimusprojektiin Miten Suomi ja muut Pohjoismaat tulivat tietoisiksi eurooppalaisesta tietotaidosta kuulunut teos Tietoa, taitoa, asiantuntemusta, Helsinki eurooppalaisessa kehityksessä 1875–1917.

Venäjän–Japanin sodan työmatkan seurauksena Faltinin ammatillinen osaaminen sotakirurgiasta sekä siihen liittyvistä kirurgian erikoisaloista kasvoi huomattavasti. Hän sai vankan käytännön kokemuksen, jonka hankkiminen hänen vakituisessa työpaikassaan Kirurgisessa sairaalassa ei niin lyhyen ajanjakson aikana olisi ollut mahdollista. Hän myös loi tärkeitä kansainvälisiä kontakteja, oppi ulkomaisilta kollegoiltaan uusia työtapoja ja menetelmiä sekä teki itse sotakirurgiaan liittyviä tutkimuksia. Hänen itsetuntonsa vahvistui samoin kuin hänen uskonsa omaan osaamiseen. Positiivisten kokemusten seurauksena Faltin hakeutui jatkossakin sotakirurgin tehtäviin, missä hänelle oli mahdollista hyödyntää aiemmin oppimaansa ja edelleen kehittää tutkimusta.

Venäjän–Japanin sodan jälkeen hänen suhteensa Suomen Punaiseen Ristiin vahvistui ja hän osallistui yhdistyksen toimintaan monin tavoin koko loppu elämänsä ajan. Faltinista muodostuikin yhdistyksen alkuvaiheen kantavia hahmoja. Työpaikallaan Helsingin Kirurgisessa sairaalassa Faltinilla ei kuitenkaan ollut sellaista mahdollisuutta keskittyä niille kirurgian erikoisaloille, joilta hän oli Venäjän–Japanin sodassa eniten saanut kokemusta. Tämä aiheuttikin hänelle pettymystä ja hänestä tuntui että osa hänen saavutuksistaan valui hukkaan kun sopivia työtilaisuuksia ei ollut. Toimiessaan myöhemmin sotakirurgina ensimmäisen maailmansodan aikaan Faltin pystyi kuitenkin hyödyntämään osaamistaan ja edelleen kehittämään sitä, minkä seurauksena hän saavutti merkittäviä tuloksia mm. leukakirurgian alalla. Faltinin sotakirurgisella osaamisella oli tärkeä merkitys suomalaiselle sotalääkinnälle Suomen 1900 - luvun sotien aikana. Sotakirurgisten kokemusten myötä Faltin kehitti erityisesti traumatologiaan, plastiikkakirurgiaan ja ortopediaan liittyvää tutkimusta. Faltinin Venäjän–Japanin sodan kokemusten tärkein ja laajin seuraus suomalaiselle lääketieteelle oli näiden erikoisalojen kehittäminen. Faltinin aikaan nuo alat eivät vielä olleet eriytyneet omiksi erikoisaloikseen, vaan kuuluivat yleiskirurgian piiriin. Faltinia voidaan kuitenkin pitää yhtenä noiden alojen merkittävimmistä uranuurtajista Suomessa