Naistoimijuudella kohti sukupuoliharmoniaa. Naisten ja sukupuolen merkitykset rauhan ja turvallisuuden diskursseissa toteutettaessa Suomen kansallista 1325-toimintaohjelmaa kriisinhallinnan keinoin

Abstract

Tutkimus käsittelee naisille ja sukupuolelle annettuja merkityksiä syksyllä 2008 julkaistun Suomen kansallisen 1325-toimintaohjelman toteutuksessa kriisinhallinnan ja rauhanrakennuksen osa-alueilla. Toimintaohjelman avulla pyritään tehostamaan YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 hyväksymän naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän päätöslauselman 1325 kansallista toimeenpanoa. Tutkimuskohteena on toimintaohjelman toteutusta käsittelevä viranomaisdiskurssi. Tutkimus perustuu kirjalliseen aineistoon ja viranomaisten haastatteluille. Ajallisesti tutkimus kohdistuu vuosiin 2008–2010.Kansallisessa toimintaohjelmassa naisten osallistuminen ja sukupuolten tasa-arvo nostetaan osaksi rauhan ja turvallisuuden tuottamista. Feminististä kansainvälisen politiikan teoriaa ja diskurssianalyyttistä menetelmää apuna käyttäen tarkastelen naisia ja sukupuolta puheessa rakentuvina kategorioina. Tutkimuskysymykseni ovat: minkälaisin strategioin toimintaohjelmaa toteuttavat viranomaiset perustelevat naisten ja sukupuolten tasa-arvon merkitystä rauhanprosesseille ja kriisinhallinnalle? Muodostuuko diskurssissa hallitseva käsitys naisista ja sukupuolesta suhteessa turvallisuuteen ja rauhaan? Tunnistan puheesta viisi eri strategiaa, joilla naisten ja sukupuolen merkitystä perustellaan. Strategiat ovat tasa-arvon ja sukupuoliharmonian merkityksen korostaminen, sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen näkeminen kriisinhallinnan ongelmien korjaajana, naisten haavoittuvan aseman ja suojelun tarpeen painottaminen, naisten näkeminen ensisijaisesti aktiivisina toimijoina ja naisten kriisinhallinnalle tuomien hyötyjen korostaminen. Argumentoin, että suomalaista 1325-diskurssia on mielekästä tarkastella suhteessa liberaaliin rauhaan, inhimilliseen turvallisuuteen ja suomalaiseen tasa-arvokäsitykseen, sillä ne ovat vallitsevia diskursseja, joita vasten 1325-puhe ja -politiikka rakentuvat. Näiden diskurssien kontekstissa suomalaisen 1325-diskurssin tavoitteeksi muodostuu yhteiskunnallisesti aktiivisen naistoimijuuden tukeminen, jonka kautta pyritään kohti sukupuolten tasa-arvoa ja miesten ja naisten sukupuoliharmoniaa, joka ymmärretään edellytyksenä rauhanomaiselle yhteiskunnalle. Diskurssin sisäinen ristiriita muodostuu naiserityisyyden ja sukupuolen laajemman merkityksen korostamisen välille. Naiset nähdään 1325-diskurssin lähtökohtana ja ensisijaisina toimijoina, mutta yhteiskunnan vakauden ja naisten turvallisuuden saavuttamisessa korostuu tarve huomioida sukupuoli laajemmin. Diskurssissa häivytetään näkyvistä kansainvälisen kriisinhallinnan ongelmia ja sellaisia vaatimuksia tasa-arvosta, jotka eivät perustu sukupuolten yhteistyölle ja voivat horjuttaa yhteiskunnan vakautta ja rauhanomaista kehitystä, tai jotka eivät tapahdu valtion kautta yhteiskunnallisessa kontekstissa. Argumentoin, että sukupuolen ymmärtäminen jatkuvasti käytännöissä tuotettuna luonnollistetun mies/nais-jaon sijaan voi tarjota hedelmällisen lähtökohdan suomalaisen 1325-politiikan kehittämiselle huomioimaan paremmin sen omia rajoitteita ja erilaisia hierarkkisia rakenteita.

Asiasanat:naiset, sukupuoli, rauha, turvallisuus, kriisinhallinta, diskurssianalyysi