Käsityönopetuksen käytäntöjä kehittämässä. Toimintatutkimus oppilaan suhtautumisesta käsityöprosessiin alakoulun luokilla neljännestä kuudenteen
TALJA, JENNA (2011)
TALJA, JENNA
2011
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21505
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21505
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella interventioon perustuvaa muutosta oppilaiden käsityöprosesseissa. Tutkimuskohde valikoitui opetusharjoittelun perusteella 68 kantahämäläisestä neljännestä kuudenteen vuosiluokkien oppilaasta, jotka jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koe- ja kontrolliryhmät muodostivat toimintatutkimuksen pohjan, jossa koeryhmille opetettiin kokonaisen käsityöprosessin hengen mukaisesti suunnittelu-, valmistus- ja arviointivaiheiden hallintaa kontrolliryhmien jatkaessa toimintaansa tavallisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten intervention vaikutuksesta oppilaat suhtautuvat käsityöprosessiin ja sen hallintaan. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, saako asetelma aikaan muutosta oppilaiden suhtautumisessa tai arvopohjassa käsityöhön tai käsityöprosessiin.
Toimintatutkimusta käytettiin tutkimuksen lähestymistapana ja hermeneuttis-kriittinen ymmärrys oli tulkinnan taustalla. Laadullinen tutkimusote sai tukea määrällisten menetelmien käytöstä. Monimetodisuudessaan tutkimuksen analyysi kuitenkin painottui teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Parametrittomilla testeillä, Mann-Whitneyn U-testi, Wilcoxonin merkkitesti sekä Kruskal-Wallisin testi, mitattiin alku- ja loppukyselyiden muodossa mahdollista muutosta. Sisällönanalyysi keskittyi oppilaiden tuottamaan suunnitelmat, työpäiväkirjat ja arviointimateriaalin sisältävään aineistoon. Tuloksina tilastollisista testeistä löytyi vähäisiä muutoksia oppilaiden asenteissa käsityötä ja -oppiainetta kohtaan. Päätulokseksi muodostui oppilaiden kuusi käsityöprosessityyppiä lueteltuna prosessin hallinnan syvyyden mukaan: oppipoikamaiset suorittajat, aloittelevat prosessoijat, matalan tason kokonaisprosessoijat, keskitason kokonaisprosessoijat ja korkean tason kokonaisprosessoijat sekä alisuoriutuvat prosessoijat. Prosessityypit erosivat prosessin hallinnan syvyydessä ja jakautuivatkin prosessinsa perusteella osittaisen ja kokonaisen käsityön suuntiin.
Tutkimuksen aikajana ei mahdollistanut olennaista asenne- tai etenkään arvomuutosta. Kuitenkin koeryhmien oppilaiden arvo- ja asennepohja muuttui myönteisemmäksi käsityötä ja käsityöoppiainetta kohtaan. Koe- ja kontrolliryhmien arvo- ja asennepäämäärät olivat varsin samanlaiset, eikä prosessityyppien välillä ollut koe- ja kontrolliryhmiin liittyvää jakautumista. Prosessityypit ja käsityöprosessien hallinta jakautui vuosiluokkien perusteella syventymällä. Oppilaiden käsityöprosesseissa sekä arvo- ja asennepohjissa korostuivat käsityötekniikoiden oppiminen, yhteinen tekeminen ja vertaisarviointi, oma reflektio sekä luovuus ja käsityötaitojen hyödyllisyys. Oppilaiden välille eroja tekivät muun muassa tuotteen merkitykset prosessin lopputuloksena sekä käsityötuntien määrän kasvattamishalut.
Tutkimuksen johtopäätöksenä prosessityyppien erilaisten hallinta-asteiden mukaisesti on, että osittaisia, vaikkapa taidon oppimista painottavia tehtäviä sekä kokonaisia, käsityöprosessin hallintaa korostavia projekteja pitäisi jaksottaa kouluvuoteen tasaisesti, jotta käsityöoppiaine palvelisi kaikkia oppilaita. Myös vuosiluokittain kumulatiivisesti on syytä syventää prosessien sisältöjä ja hallinnan vaatimusta johdattaen oppilaat osittaisesta kokonaiseen käsityöhön. Oppilaiden käsityön olennaisia sisältöjä ovat omakohtaisiin tarpeisiin vastaaminen ja elämässä tarvittavien taitojen oppiminen.
Avainsanat: käsityökasvatus, käsityöprosessi, arvot, asenteet, toimintatutkimus
Toimintatutkimusta käytettiin tutkimuksen lähestymistapana ja hermeneuttis-kriittinen ymmärrys oli tulkinnan taustalla. Laadullinen tutkimusote sai tukea määrällisten menetelmien käytöstä. Monimetodisuudessaan tutkimuksen analyysi kuitenkin painottui teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Parametrittomilla testeillä, Mann-Whitneyn U-testi, Wilcoxonin merkkitesti sekä Kruskal-Wallisin testi, mitattiin alku- ja loppukyselyiden muodossa mahdollista muutosta. Sisällönanalyysi keskittyi oppilaiden tuottamaan suunnitelmat, työpäiväkirjat ja arviointimateriaalin sisältävään aineistoon. Tuloksina tilastollisista testeistä löytyi vähäisiä muutoksia oppilaiden asenteissa käsityötä ja -oppiainetta kohtaan. Päätulokseksi muodostui oppilaiden kuusi käsityöprosessityyppiä lueteltuna prosessin hallinnan syvyyden mukaan: oppipoikamaiset suorittajat, aloittelevat prosessoijat, matalan tason kokonaisprosessoijat, keskitason kokonaisprosessoijat ja korkean tason kokonaisprosessoijat sekä alisuoriutuvat prosessoijat. Prosessityypit erosivat prosessin hallinnan syvyydessä ja jakautuivatkin prosessinsa perusteella osittaisen ja kokonaisen käsityön suuntiin.
Tutkimuksen aikajana ei mahdollistanut olennaista asenne- tai etenkään arvomuutosta. Kuitenkin koeryhmien oppilaiden arvo- ja asennepohja muuttui myönteisemmäksi käsityötä ja käsityöoppiainetta kohtaan. Koe- ja kontrolliryhmien arvo- ja asennepäämäärät olivat varsin samanlaiset, eikä prosessityyppien välillä ollut koe- ja kontrolliryhmiin liittyvää jakautumista. Prosessityypit ja käsityöprosessien hallinta jakautui vuosiluokkien perusteella syventymällä. Oppilaiden käsityöprosesseissa sekä arvo- ja asennepohjissa korostuivat käsityötekniikoiden oppiminen, yhteinen tekeminen ja vertaisarviointi, oma reflektio sekä luovuus ja käsityötaitojen hyödyllisyys. Oppilaiden välille eroja tekivät muun muassa tuotteen merkitykset prosessin lopputuloksena sekä käsityötuntien määrän kasvattamishalut.
Tutkimuksen johtopäätöksenä prosessityyppien erilaisten hallinta-asteiden mukaisesti on, että osittaisia, vaikkapa taidon oppimista painottavia tehtäviä sekä kokonaisia, käsityöprosessin hallintaa korostavia projekteja pitäisi jaksottaa kouluvuoteen tasaisesti, jotta käsityöoppiaine palvelisi kaikkia oppilaita. Myös vuosiluokittain kumulatiivisesti on syytä syventää prosessien sisältöjä ja hallinnan vaatimusta johdattaen oppilaat osittaisesta kokonaiseen käsityöhön. Oppilaiden käsityön olennaisia sisältöjä ovat omakohtaisiin tarpeisiin vastaaminen ja elämässä tarvittavien taitojen oppiminen.
Avainsanat: käsityökasvatus, käsityöprosessi, arvot, asenteet, toimintatutkimus