Tavoitteena taitava sairaanhoitaja- Sairaanhoitajaopiskelijan oppiminen työharjoittelussa

Abstract

Sairaanhoitajan työn oppimisessa työharjoittelu on merkittävä osa koulutusta. Koulutus on tarkasti säädeltyä ja opetussuunnitelmien avulla pyritään siihen, että valmistuva sairaanhoitaja hallitsee ammattialansa oleelliset asiat sekä kykenee hankkimaan tarvitsemansa tiedon ja taidon. Työharjoitteluissa opiskelijat tavoittelevat erityisesti käytännön taitoja, koska silloin niitä on mahdollista harjoitella aidossa ympäristössä.

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimisen toteutumista Vaasan sairaanhoitopiirin työharjoitteluyksiköissä. Tarkastelin niiden kykyä selviytyä tehtävästään tulevien sairaanhoitajien käytännön työn opettamisessa ja ohjaamisessa. Kartoitin myös oppimista edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä yhteistyötä koulun ja työyksiköiden välillä.

Kvalitatiivisen tapaustutkimuksen teemahaastatteluihin osallistui neljä loppuvaiheen opiskelijaa, yksi hoitotyön lehtori sekä kaksi ohjaajina toiminutta sairaanhoitajaa. Toinen sairaanhoitajista työskenteli erikoissairaanhoidossa ja toinen perusterveydenhuollossa. Analysoin haastattelut sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat enimmäkseen tyytyväisiä työharjoittelujaksoihinsa ja kokivat, että he olivat saaneet hyvää ohjausta ja päässeet tavoitteisiinsa taitojen harjoittelussa. He kuitenkin tunnistivat, että oleellinen osa oppimista oli oma aktiivisuus ja itseohjautuvuus. Se tuli vahvasti esille myös opettajan ja sairaanhoitajien haastatteluissa. Opettajan tehtävänä oli ottaa yhteyttä työyksikköihin, tukea ja kannustaa opiskelijaa sekä selvitellä ongelmatilanteita. Ohjaajina toimivat sairaanhoitajat kokivat opettamisen mielenkiintoiseksi, mutta osin myös työlääksi, sillä opetuksen ohessa oli hoidettava oma perustehtävä sairaanhoitajana. Onnistunut työharjoittelu edellytti opiskelijalta, itsenäistä tiedonhakua jakson aikana, sillä koulussa keskityttiin perusasioiden oppimiseen ja opiskelijan täytyi itsenäisesti hankkia puuttuva erityistieto. Oppimisympäristön laatu ja ohjaajien kyky opettaa vaihteli yksiköittäin, mutta oma halu oppia oli silti merkitsevin tekijä.

Koulun ja käytännön välillä on tämänkin tutkimuksen mukaan teorian ja käytännön välinen kuilu, jonka ylittämisessä tarvitaan yhteisiä ponnisteluja. Työharjoittelun toteuttamisessa kannattaa erityisesti huomioida sellaiset opiskelijat, jotka eivät ole kykeneviä toimimaan aktiivisesti ja itseohjautuvasti, jotta hekin oppisivat ammatinharjoittamisessa tarvitsemansa tiedot ja taidot. Siinä tarvitaan hyvää yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja halua pyrkiä yhteisiin päämääriin. Terveydenhuollon palvelukseen tarvitaan jatkossakin riittävästi taitavia sairaanhoitajia ja työharjoittelun tehtävänä on osaltaan auttaa pääsemään tähän tavoitteeseen.

Avainsanat: sairaanhoitajaopiskelijan työharjoittelu, työssäoppiminen, ammattikorkeakouluopetus, terveydenhuolto