"Ketjun voi katkaista, ettei tarvi mennä sitä samaa polkuu" Ketjuuntuvat elämät ja palvelujärjestelmä elämänkulussa
LEHTIMÄKI, SANNA (2011)
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21495
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21495
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on ylisukupolvisuus, jota tutkimuksessani nimitän ketjuuntumisen käsitteellä. Tutkielmani on laadullinen elämänkulkututkimus, jonka aineistona on kaksi elämänkerrallista haastattelua ihmisiltä, joilla on kokemusta palvelujärjestelmän asiakkaana olemisesta useassa sukupolvessa.
Olen kiinnostunut siitä, millaisia merkityksiä palveluiden käyttämisellä on elämänkulussa, sillä sosiaalityön kentällä palveluiden vaikutukset elämänkulkuun eivät aina ole nähtävillä. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, millaisia ketjuuntumisia haastateltavien elämänkulussa on nähtävillä ja millaisia merkityksiä niillä on elämänkulussa. Tavoitteenani on tuoda esiin ylisukupolvisuudesta monisävyisempi kuva kuin mihin tutkimus on tällä hetkellä painottunut.
Analyysimuotoni on narratiivinen. Etsin aineistossa esiintyviä ketjuuntumisia narratiivien analyysin avulla ja löysin kolme kategoriaa, jotka ovat aineellinen, sosiaalinen ja henkinen ketjuuntuminen. Tuloksistani käy ilmi, että ketjuuntuminen koskettaa arkipäivässä tarvittavia kykyjä, arvoja, voimavaroja ja heikkouksia. Ketjuille luodut merkitykset vaihtelevat elämänkulun varrella ja sama ketju voi olla yhdessä elämänvaiheessa rasite, toisessa voimavara.
Narratiivien analyysin avulla vastasin myös kysymykseen siitä, millaisia merkityksiä palveluilla on elämänkulkuun. Tulokseksi löytyi niin ikään kolme kategoriaa, joita ovat elämänkulun kannalta merkittävä palvelukokemus, saatu apu ei auttanut ja palvelun tarvetta ei huomattu. Narratiivista analyysia hyödynsin vielä kertoessani haastateltavieni palvelun käyttötarinat, joita ovat Ainon samoilijan tarina, sekä Sarin taidon ja tuurin tarina. Tarinoista käy ilmi, että palvelujärjestelmässä asioiminen edellyttää sekä taitoa, että tuuria. Mikäli apua hakevalta uupuu taitoa ja/tai tuuria, saattaa hänestä tulla palvelujärjestelmäviidakossa samoilija, joka etsii itselleen sopivaa palvelumuotoa yrityksen ja erehdyksen kautta.
Loppujen lopuksi ketjuuntumisissa oleellista ei ole se, mikä ketjuuntuu vaan se, miten ketjujen kanssa oppii elämään ja miten niihin suhtautuu. Tämä koskee sekä ihmistä itseään, mutta myös palvelujärjestelmää ja sen työntekijöitä. Palvelujärjestelmän työntekijöiden haasteena onkin taistella ylisukupolvisuuteen liittyvää ongelmakeskeistä puhetapaa vastaan, sekä keskittyä kuuntelemaan palvelun käyttäjien kokonaisia elämäntarinoita.
Asiasanat: elämänkulku, ylisukupolvisuus, ketjuuntuminen ja palvelujärjestelmä.
Olen kiinnostunut siitä, millaisia merkityksiä palveluiden käyttämisellä on elämänkulussa, sillä sosiaalityön kentällä palveluiden vaikutukset elämänkulkuun eivät aina ole nähtävillä. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, millaisia ketjuuntumisia haastateltavien elämänkulussa on nähtävillä ja millaisia merkityksiä niillä on elämänkulussa. Tavoitteenani on tuoda esiin ylisukupolvisuudesta monisävyisempi kuva kuin mihin tutkimus on tällä hetkellä painottunut.
Analyysimuotoni on narratiivinen. Etsin aineistossa esiintyviä ketjuuntumisia narratiivien analyysin avulla ja löysin kolme kategoriaa, jotka ovat aineellinen, sosiaalinen ja henkinen ketjuuntuminen. Tuloksistani käy ilmi, että ketjuuntuminen koskettaa arkipäivässä tarvittavia kykyjä, arvoja, voimavaroja ja heikkouksia. Ketjuille luodut merkitykset vaihtelevat elämänkulun varrella ja sama ketju voi olla yhdessä elämänvaiheessa rasite, toisessa voimavara.
Narratiivien analyysin avulla vastasin myös kysymykseen siitä, millaisia merkityksiä palveluilla on elämänkulkuun. Tulokseksi löytyi niin ikään kolme kategoriaa, joita ovat elämänkulun kannalta merkittävä palvelukokemus, saatu apu ei auttanut ja palvelun tarvetta ei huomattu. Narratiivista analyysia hyödynsin vielä kertoessani haastateltavieni palvelun käyttötarinat, joita ovat Ainon samoilijan tarina, sekä Sarin taidon ja tuurin tarina. Tarinoista käy ilmi, että palvelujärjestelmässä asioiminen edellyttää sekä taitoa, että tuuria. Mikäli apua hakevalta uupuu taitoa ja/tai tuuria, saattaa hänestä tulla palvelujärjestelmäviidakossa samoilija, joka etsii itselleen sopivaa palvelumuotoa yrityksen ja erehdyksen kautta.
Loppujen lopuksi ketjuuntumisissa oleellista ei ole se, mikä ketjuuntuu vaan se, miten ketjujen kanssa oppii elämään ja miten niihin suhtautuu. Tämä koskee sekä ihmistä itseään, mutta myös palvelujärjestelmää ja sen työntekijöitä. Palvelujärjestelmän työntekijöiden haasteena onkin taistella ylisukupolvisuuteen liittyvää ongelmakeskeistä puhetapaa vastaan, sekä keskittyä kuuntelemaan palvelun käyttäjien kokonaisia elämäntarinoita.
Asiasanat: elämänkulku, ylisukupolvisuus, ketjuuntuminen ja palvelujärjestelmä.