”Linna vaikuttaa niin moneen ihmiseen” - Vanhemman vankeusrangaistuksen merkitys lapselle
RÄMÖ, KATRI (2011)
RÄMÖ, KATRI
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21494
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21494
Tiivistelmä
Vanhemman vankeusrangaistus koskettaa vuodessa useita satoja lapsia ja nuoria. Tästä huolimatta he ovat edelleen varsin näkymätön ryhmä ja etenkin kotimaista tutkimusta aiheeseen liittyen on melko vähän saatavilla. Tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin niitä konkreettisia vaikutuksia, sosiaalisia merkityksiä, kokemuksia ja tunteita, joita nämä lapset käyvät läpi. Tutkielma toimii samalla lyhyenä katsauksena vangin läheisiin, erityisesti lapsiin kohdistuvasta ajankohtaiskeskustelusta ja toiminnasta.
Tutkimusta taustoittaakseni kuvaan vankeusrangaistukseen liittyviä käytäntöjä, vankilassa tehtävän psykososiaalisen kuntoutuksen pääpiirteitä sekä niitä reunaehtoja, joiden puitteissa vangin yhteydenpito siviiliin on mahdollista. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu perheen ja sen merkitysten tarkastelusta sekä vanhemmasta erossa olon vaikutuksista lapsiin. Lisäksi luon katsauksen aiheesta tehtyyn aikaisempaan tutkimukseen. Näkökulmaksi tutkielmaani olen valinnut yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen viitekehyksen, johon nojautuen tarkastelen lasta aktiivisena tiedontuottajana. Tutkimusaineiston muodostavat yhteensä yhdeksän teemahaastattelua lapsista, joiden vanhempi on tutkimuksen tekohetkellä tai aikaisemmin ollut vankilassa. Aineistoa olen analysoinut teemoittelun avulla ja tutkimukseni nojaa hermeneuttis-fenomenologiseen tutkimusperinteeseen.
Konkreettisiksi vaikutuksiksi aineistosta vahvimmin nousivat rangaistuksen alkuvaiheeseen ja asian käsittelyyn liittyvät teemat, yhteydenpito ja sen erilaiset muodot sekä asumisen ja huolenpidon muutokset. Sosiaalisia merkityksiä olivat salaamiseen ja valehteluun liittyvät ulottuvuudet, kiusaamisen ja leimautumisen kokemukset sekä vankilaan ja sen henkilökuntaan kohdistuvat ajatukset. Lapsen kokemus vanhemman vankeusrangaistuksesta on aina yksilöllinen, mutta erilaiset tunteet surusta ja ikävästä häpeään, ja joskus jopa iloonkin ovat näiden lasten elämässä läsnä. Myös vanhemman kotiinpaluuseen saattaa liittyä monenlaisia odotuksia ja pelkoja.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta vanhemman vankeuden merkityksen lapselle olevan hyvin moniulotteinen ja riippuvainen useista eri tekijöistä. Lapsen kannalta myöskään myönteisiä vaikutuksia ei pidä unohtaa. Leimautumiseen ja syrjäytymiseen liittyvät kysymykset ovat lapsen kannalta merkittäviä ja etenkin niiden pelossa turvautuminen asian salaamiseen tai siitä valehteluun kuorimittavat lasta kohtuuttomasti. Kaiken kaikkiaan tutkimukseni avulla voimme paremmin ymmärtää sitä arkea, jossa nämä lapset elävät sekä tiedostaa asioita, joita he kohtaavat. On myös helpompi ottaa huomioon lapsi vanhemman vankeuteen liittyvässä prosessissa kun tiedämme mitkä ovat ne kysymykset, jotka lasta askarruttavat tai ne tunteet joita asia heissä herättää.
Tutkimusta taustoittaakseni kuvaan vankeusrangaistukseen liittyviä käytäntöjä, vankilassa tehtävän psykososiaalisen kuntoutuksen pääpiirteitä sekä niitä reunaehtoja, joiden puitteissa vangin yhteydenpito siviiliin on mahdollista. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu perheen ja sen merkitysten tarkastelusta sekä vanhemmasta erossa olon vaikutuksista lapsiin. Lisäksi luon katsauksen aiheesta tehtyyn aikaisempaan tutkimukseen. Näkökulmaksi tutkielmaani olen valinnut yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen viitekehyksen, johon nojautuen tarkastelen lasta aktiivisena tiedontuottajana. Tutkimusaineiston muodostavat yhteensä yhdeksän teemahaastattelua lapsista, joiden vanhempi on tutkimuksen tekohetkellä tai aikaisemmin ollut vankilassa. Aineistoa olen analysoinut teemoittelun avulla ja tutkimukseni nojaa hermeneuttis-fenomenologiseen tutkimusperinteeseen.
Konkreettisiksi vaikutuksiksi aineistosta vahvimmin nousivat rangaistuksen alkuvaiheeseen ja asian käsittelyyn liittyvät teemat, yhteydenpito ja sen erilaiset muodot sekä asumisen ja huolenpidon muutokset. Sosiaalisia merkityksiä olivat salaamiseen ja valehteluun liittyvät ulottuvuudet, kiusaamisen ja leimautumisen kokemukset sekä vankilaan ja sen henkilökuntaan kohdistuvat ajatukset. Lapsen kokemus vanhemman vankeusrangaistuksesta on aina yksilöllinen, mutta erilaiset tunteet surusta ja ikävästä häpeään, ja joskus jopa iloonkin ovat näiden lasten elämässä läsnä. Myös vanhemman kotiinpaluuseen saattaa liittyä monenlaisia odotuksia ja pelkoja.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta vanhemman vankeuden merkityksen lapselle olevan hyvin moniulotteinen ja riippuvainen useista eri tekijöistä. Lapsen kannalta myöskään myönteisiä vaikutuksia ei pidä unohtaa. Leimautumiseen ja syrjäytymiseen liittyvät kysymykset ovat lapsen kannalta merkittäviä ja etenkin niiden pelossa turvautuminen asian salaamiseen tai siitä valehteluun kuorimittavat lasta kohtuuttomasti. Kaiken kaikkiaan tutkimukseni avulla voimme paremmin ymmärtää sitä arkea, jossa nämä lapset elävät sekä tiedostaa asioita, joita he kohtaavat. On myös helpompi ottaa huomioon lapsi vanhemman vankeuteen liittyvässä prosessissa kun tiedämme mitkä ovat ne kysymykset, jotka lasta askarruttavat tai ne tunteet joita asia heissä herättää.