Autottomuus. Autosta emansipoitunut elämä?

Abstract

Tutkimus käsittelee intentionaalista autottomuutta pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksessa perehdyttiin siihen millaista on autoton elämä, miten autoriippumattomuuteen pyritään ja kuinka siinä onnistutaan. Yksityisautoa on pidetty modernin vapauden symbolina, mutta onko tästä vapaudesta mahdollista vapautua? Tutkimuskohteella eli intentionaalisella autottomalla tarkoitettiin vapaaehtoisesti valittua autottomuutta. Tutkimuksen ulkopuolelle suljettiin siten esimerkiksi terveys- tai taloussyistä johtuva autottomuus. Intentionaalisuuden kriteerinä pidettiin autottoman omaa kokemusta.

Analyysimenetelminä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä, aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimusaineistoksi kerättiin 13 teemahaastattelua strukturoituine taustatietoineen. Haastateltavat pyrittiin rajaamaan iältään aiemman tutkimuksen perusteella tyypillisimpään autonomistajaikäryhmään, 35–50-vuotiaisiin. Haastateltavat löydettiin Helsingin polkupyöräilijät Ry:n sähköpostilistalta, Joukkoliikennefoorumin keskustelufoorumilta, yhteiskäyttöautoyhtiö City Car Clubin sähköpostilistalta ja julkisiin tiloihin jaetuilla haastattelupyynnöillä.

Teoreettinen viitekehys muodostui elämäntapatutkimuksen, refleksiivisen modernisaation ja ekomodernin teorian synteesinä elämänpoliittiseksi refleksiivisyydeksi. Intentionaalinen autoton käsitteellistettiin riskiyhteiskunnan väistämättömän yksilöllistymisen kautta dikotomialla refleksiivinen–ei-refleksiivinen.

Autoton elämäntapa jaettiin yhteensä neljään elämäntapatyyppiin ja emansipaatiomalliin. Tyypeiksi muodostui ajautuneet, urbaanit hedonistit, elämänjärjestelijät ja radikaalit. Ajautuneet autottomat ovat tehneet valinnan autottomuudesta ennen kaikkea tottumukseen perustuen. Urbaanit hedonistit tavoittelevat yksilöllistä, helppoa ja vapaata kaupunkilaisen elämää. Elämänjärjestelijät ovat refleksiivisiä arjen pragmaatikkoja, joiden elämän kokonaisuuteen autottomuus on järjestetty. Radikaalit autottomat kokevat yksityisautoilun vastenmieliseksi ja korostavat siitä erottautumista.

Aineistosta nousi esiin useita autottomuuden yksityiskohtia, jotka vaikuttavat erilaisten emansipaatiopyrkimysten ja elämäntapojen taustalla. Näitä teemoja ovat turha ja tarpeellinen autoilu, autottomuuden helppous, oman elämän suunnittelu, autollisen elämän symboliikka, välillinen autoilu sekä talous ja ympäristö autoilun taustatekijöinä.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että autottomuus ilman epätoivottavia seurauksia on mahdollista monenlaisille ihmistyypeille ja elämäntavoille. Intentionaaliset autottomat ovat heterogeeninen ryhmä. Autottomuuden tietoisella valitsemisella on parhaimmillaan elämänhallintaa parantavia vaikutuksia. Sekä autosta emansipoitumisen keinovalikoima että vapautumispyrkimysten voimakkuus ovat riippuvaisia autottoman elämäntavasta. Autosta itsessään ei ole mahdollista vapautua täydellisesti ilman syrjäytymistä muusta yhteiskunnasta. Parhaiten emansipaatiopyrkimykset saavutetaan maltillisella emansipaatiolla ja kokonaisvaltaisella elämänpolitiikalla. Liian voimakkaat emansipaatiopyrkimykset näyttäisivät paradoksaalisesti johtavan elämänalueen rajoittumiseen. Emansipaatio voi olla sekä koettua symbolista riippumattomuutta että konkreettista valinnanmahdollisuuksien lisääntymistä.

Asiasanat:autoriippuvuus, elämäntapa, elämänpolitiikka, emansipaatio, refleksiivisyys