Yksinhuoltajana alusta alkaen. Kokemuksia odotusajasta ja äitiydestä ilman lapsen isää

Abstract

Tässä laadullisessa tutkimuksessa on tutkittu yksinhuoltajaäideistä erityistä ryhmää, yksin lapsen saaneita äitejä. He ovat yksinhuoltajia, jotka ovat lapsen syntymästä saakka olleet lapsen kanssa kaksin. Vanhemmat ovat eronneet raskausaikana tai heillä ei ole ollut vakiintunutta parisuhdetta. Isyys on kaventunut biologiseksi ja mahdollisesti juridiseksi isyyden tunnustamisen myötä, mutta isästä ei ole tullut lapselle sosiaalista isää. Olen tässä tutkimuksessa selvittänyt, millaiset syyt ovat johtaneet äidit odottamaan lasta yksin ja mitä he kertovat biologisen isän merkityksestä. Lisäksi olen selvittänyt, mitä yksin lapsen saaneet äidit kertovat äitiydestään ja ympäristön suhtautumisesta yksinhuoltajuuteen. Tutkimus on tuottanut tietoa yksinhuoltajuudesta ja äitien kokemuksista. Tutkimus tuottaa osin tietoa lisäksi isyydestä, joka on kerrottu äitien näkökulmasta.

Aineisto koostuu kahdestatoista kirjoitetusta tarinasta, jotka keräsin yksinhuoltajaäideiltä kirjoituspyynnöllä. Olen tutkinut kirjoituksia narratiivisessa kontekstissa. Tulkitsen äitien subjektiivisia kokemuksia heidän kirjoittamiensa tarinoiden kautta. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Keskeisten tulosten mukaan äideillä on ollut vahva tahto tulla äidiksi siitä huolimatta, että lapsi on syntynyt yhden vanhemman perheeseen. Osalle äideistä yksinhuoltajuus on ollut täysin valittua. Osa äideistä on tullut raskaaksi vakiintuneessa parisuhteessa ja odotuksissa on ollut kummankin vanhemman muodostama ydinperhe. Äitien on eron myötä täytynyt sopeutua odotukseen yksin enemmän kuin niiden äitien, jotka ovat oma-aloitteisesti halunneet yksinhuoltajaäideiksi. Lapsen saamiseen liittyy jännite odotuksen ilosta ja lapsen saamisen onnesta, mutta toisaalta äidit pohtivat omaa pärjäämistään ja jaksamistaan. Tärkeää odotusaikana ja lapsen synnyttyä on ollut lähipiirin tuki, erityisesti läheiset ystävät ja omat vanhemmat ja sisarukset. Myös viranomaisilta ja ammattilaisilta on saatu tukea. Yhteiskunnan oletus siitä, että lapsi yleensä syntyy parisuhteeseen, saa äideiltä kritiikkiä. He myös toivovat, että palveluja kuten lastenhoitoapua olisi helpommin saatavilla. Aineistoni pohjalta yhteiskunnassa olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että erilaisille tavoille toteuttaa vanhemmuutta ja äitiyttä olisi tilaa. Yksinhuoltajille tulisi olla tarjolla palveluita silloin, kun oma jaksaminen on koetuksella.

Muodostin narratiivisesti äitien kertomusten perusteella kaksi yksinhuoltajaäidin mallitarinaa, itsenäisen ja omaehtoisen äidin tarinan sekä yksinäisen ja huolestuneen äidin tarinan. Itsenäinen ja omaehtoinen äiti kokee tulevansa toimeen yksin. Äitien mielestä lapselta ei puutu mitään, vaikka kasvaakin ilman biologisen isän läsnäoloa. Yksinäinen ja huolestunut äiti sen sijaan olisi kaivannut osallistuvaa ja vastuunkantavaa isää, mutta olosuhteiden pakosta yksinhuoltajuuteen on täytynyt sopeutua. Kaikkia tarinoita yhdistää kuitenkin onni lapsesta. Lapset ovat toivottuja vaikka eivät olisikaan olleet suunniteltuja.

Asiasanat:yksinhuoltajat, äitiys, isättömyys, narratiivit