"Aikuisten täytyy puuttua eikä vain seisoo!" Tamperelaisten tukioppilaskoulutuksessa olevien nuorten kokemuksia koulukiusaamisesta ja siihen puuttumisesta

Abstract

Pro gradu – tutkielmani tavoitteena on saada nuorten ääni kuuluviin asiassa, joka koskettaa monia heistä joka päivä. Kiusaaminen koulussa on arkipäivää monelle oppilaalle.

Pro gradu – tutkielmani on tapaustutkimus, joka kohdistuu Tampereen kaupungin yläkouluihin. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää tulevien tukioppilaiden kokemuksia kiusaamisesta omassa koulussaan sekä sitä, kenelle koulussa voi kiusaamisesta puhua ja mitä koulun aikuiset kiusaamistapauksissa tekevät. Tutkimusjoukkoni koostuu 166 kahdeksasluokkalaisesta, jotka osallistuivat Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osasto ry:n järjestämään tukioppilaskoulutukseen lukuvuonna 2009–2010. Puolet nuorista vastasi avoimia kysymyksiä sisältävään kyselylomakkeeseen ja toinen puoli teki ryhmätöitä kiusaamiseen liittyvistä teemoista. Ryhmätyöt ovat osana tutkimusaineistoani. Tutkimuksessani yhdistän aineistolähtöistä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin.

Tutkimukseni tuloksissa selviää, että yleisimmät kiusaamisen muodot Tampereen yläkouluissa ovat sanallinen kiusaaminen, jota on kohdannut yli puolet vastaajista ja fyysinen kiusaaminen, jota on kohdannut lähes puolet vastaajista. Kouluissa kiusataan pääasiassa jollakin tavalla erilaisia nuoria ja sellaisia nuoria, joilla on huono itseluottamus. Nuorilla on korkea kynnys puuttua itse näkemiinsä kiusaamistilanteisiin, koska he pelkäävät joutuvansa itse kiusatuksi, mutta omaa kaveria ja nuorempaa oppilasta mennään puolustamaan herkemmin. Nuoret toivovat olevansa tulevaisuudessa rohkeampia puuttumaan näkemiinsä kiusaamistilanteisiin. Tuleva rooli tukioppilaana koetaan myös jonkinasteisena velvoitteena osallistua kiusaamisen selvittämiseen. Nuorten mielestä koulun aikuisille on melko helppo puhua kiusaamisesta. Vastauksissa korostuu kuitenkin se, että aikuiset eivät läheskään aina reagoi tapahtuneeseen kiusaamiseen mitenkään, joko aikuiset eivät huomaa kiusaamista tai eivät välitä siitä. Nuorten ja aikuisten ajatusmaailma ei tässä kohtaa toisiaan.

Aikaisemmista tutkimuksista poiketen omassa tutkimuksessani nuoret kertovat, että koulun opetushenkilökuntaan kuuluvat ovat sellaisia ihmisiä, joiden kanssa pystyy puhumaan kiusaamisesta. Aikaisemmissa tutkimuksissa omat ystävät ja vanhemmat ovat olleet ensimmäisellä sijalla. Tämä ero saattaa johtua siitä, että tutkimukseeni osallistuneiden nuorten tuleva rooli koulun tukioppilaina edellyttää yhteistyövalmiutta opettajien kanssa. Tämän vuoksi heidän voi olla muita helpompi puhua opettajille myös henkilökohtaisista asioista.

Avainsanat: Koulukiusaaminen, tukioppilas, nuorten keskinäiset sosiaaliset suhteet, kiusaamiseen puuttuminen, ennaltaehkäisy.