Puhuttu ja tehty nainen kahdessa kulttuurissa. Diskurssianalyysi naisena olemisen merkityksistä nuorten afgaaninaisten puheessa.

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee nuorten afgaaninaisten tapoja puhua naisena olemista. Tutkimuksessa kysytään, millaisia diskursseja maahanmuuttajanaiset käyttävät puheessaan naisena olemista. Metodisia apukysymyksiä ovat, millaisia kulttuurisia resursseja diskurssien muodostamisessa hyödynnetään ja millaisia naisrepresentaatioita diskurssit mahdollistavat. Aineistona on kahdella ryhmähaastattelulla kerätty seitsemän naisen haastattelu, joka on analysoitu käyttäen diskurssianalyysiä. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta on naisena olemisen konstruointi kulttuurisesti ja diskursiivisesti. Olennaisia ovat aineiston kulttuurisensitiivinen lähestymis- ja lukutapa, jotka korostavat kielenkäytön kontekstien merkitystä. Haastatteluaineiston konteksteja ovat kulttuurinen makrokonteksti sekä kielellinen ja vuorovaikutuksellinen mikrokonteksti. Tutkielman erityisenä kontekstina on afgaanikulttuurin ja suomalaisen kulttuurin yhtymäkohta, jossa nuoret afgaaninaiset elävät ja luovat ymmärrystä naisena olemisesta.

Diskurssianalyysin tuloksena erottuvat kahdenlaisen naisen, perinteisen afgaaninaisen ja modernin naisen, representaatiot. Afgaaninaista tuottavat diskurssit ovat yhteisöön kuulumisen, kestämisen, kunniallisuuden, naisen itseisarvon ja ongelmallisen kulttuurin puhetavat. Nämä diskurssit hyödyntävät afgaanikulttuurin resursseja, joita ovat yhteisön ja miehen arvostus, kulttuuriset hyvän naisen odotukset, naisen kunniallisuus ja islaminuskon mukanaan tuomat haasteet kahdessa kulttuurissa elettävään arkeen. Diskurssien resursseina hyödynnetään myös sukupuolihierarkioita, kuten naisen eriarvoista paikkaa yhteisössä mieheen nähden. Modernia naista tuotetaan puolestaan vapauden, sukupuolineutraaliuden, itsenäisyyden ja luovimisen diskurssien avulla, joiden lähtökohtana on naisen vapaus, päätösvalta ja ihmisyys. Moderni nainen määrittyy afgaaninaista vahvemmin suomalaisen kulttuurin kontekstissa. Nuoret afgaaninaiset tuottavat modernia naista rohkein ja kriittisin diskurssein, jotka raivaavat uudenlaista tilaa määritellä vapaata naista. Kahden kulttuurin yhtymäkohta antaa maahanmuuttajanaisille mahdollisuuden määritellä naiseutta vapaammin ja laaja-alaisemmin kuin perinteisen afgaanikulttuurin konteksti. Tulosten valossa naiseus on neuvottelukysymys, ja naisena olemisen puhetavat ovat mahdollisuuksia tuottaa naiseutta yhtäältä perinteisellä ja toisaalta uudella, modernilla ja kriittiselläkin tavalla.

Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa esille epäkohta, jossa suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa kuuluu etupäässä kantaväestön ääni. Niin ikään maahanmuuttokeskustelua leimaa ongelmakeskeisyys ja kahtiajakautuminen ilmiötä vahvasti puolustamiseen ja vastustamiseen. Tutkielmalla pyritään antamaan ääni nuorille maahanmuuttajanaisille, joilla on vaarana jäädä yhteiskunnan marginaaliin ikänsä, sukupuolensa ja maahanmuuttaja-asemansa vuoksi. Tutkielmassa korostetaan tutkimuseettisiä valintoja aineiston arkaluonteisuuden vuoksi. Etiikkaa tarkastellaan kulttuurisensitiivisyyden, feministisen etiikan ja sosiaalityön etiikan näkökulmista. Eettisten valintojen yhteydessä pohditaan myös muun muassa tutkimushaastatteluihin liittyviä kielikysymyksiä, ymmärtämisen problematiikkaa sekä lupausta äänen antamisesta.

Maahanmuuttajien määrä lisääntyy Suomessa ja näin monikulttuuristen seikkojen huomioiminen sosiaalityössä korostuu. Sosiaalityön toimijoille tutkielma avaa näkökulmia monikulttuurisuuteen työn voimavarana. Kulttuurisensitiivisellä suhtautumisella käytännön työtä kohtaan tarkoitetaan sekä työntekijän omien kulttuuristen lähtökohtien että asiakkaan kulttuuristen resurssien huomioimista.

Asiasanat: nuori afgaaninainen, naisena oleminen, maahanmuuttaja, diskurssianalyysi, kulttuurisensitiivisyys