Verkostoja, hierarkiaa vai markkinoita? Kolmas sektori, tilaaja-tuottaja-malli ja hallinnan muutos
KARSIO, OLLI (2011)
KARSIO, OLLI
2011
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21464
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21464
Tiivistelmä
Kolmas sektori eli järjestöt tuottavat suuren osan kuntien järjestämistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Hyvinvointivaltion muutos ja kilpailuttamisen korostaminen sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa ovat kuitenkin vaikuttaneet järjestöjen mahdollisuuksiin tuottaa palveluja. Hyvinvointivaltion muutos näkyy Suomessa useina kunnallisina uudistuksina. Paikallishallinnolliset uudistukset ovat vaikuttaneet sosiaalipolitiikkaan monitahoisesti ja niiden seurauksena kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan yhä useammassa kunnassa tilaaja–tuottaja-mallin mukaisesti. Tilaaja–tuottaja-malli on yksi tapa hallita kunnallisten palvelujen järjestämistä ja tuottamista. Tarkastelen tilaaja–tuottaja-mallia ja palvelujen järjestämistä hallinnan (governance) käsitteen viitekehyksessä. Tässä tutkielmassa kysytään, miten tilaaja–tuottaja-malliin siirtyminen on vaikuttanut kolmannen sektorin palvelutuotantoon, toimintaympäristöön, toimintaedellytyksiin ja vuorovaikutussuhteeseen kunnan kanssa kolmannen sektorin näkökulmasta arvioituna.
Tutkimuksen haastatteluaineisto on kerätty yhden tilaaja–tuottaja-malliin siirtyneen kunnan alueella työskenteleviltä kolmannen sektorin järjestöjohtajilta. Analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysin tulokset osoittavat, että kolmannen sektorin mahdollisuudet tuottaa palveluita tilaaja–tuottaja-mallissa ovat muuttuneet. Tilaaja–tuottaja-malliin siirtyminen on vaikuttanut hallinnan prosesseihin palvelujen järjestämisessä. Aineistosta luokiteltiin sisällönanalyysilla kolme pääteemaa, jotka ovat: kumppanuudesta sanelupolitiikkaan, kohti kilpailuttamista ja palvelujen tuotteistaminen.
Tärkeimmät muutokset järjestöjen ja kunnan välisessä suhteessa ovat siis tapahtuneet yhteistyön muodoissa ja kunnan tavassa hankkia palveluita. Yhteistyössä muutos on tarkoittanut muutosta kumppanuudesta aikaisempaa hierarkkisempaan suhteeseen. Yhteistyön muutos kietoutuu monilla tavoin myös kunnan muuttuneisiin tapoihin hankkia palveluita järjestöiltä. Järjestöjohtajien näkökulmasta sosiaalipalvelujen kilpailuttamista on korostettu tilaaja–tuottaja-mallissa. Kilpailuttamiseen perustuva yhteistyö eroaa merkittävästi kumppanuuteen perustuvasta yhteistyöstä. Palvelujen tuotteistaminen tilaaja–tuottaja-mallissa on puolestaan vaikuttanut järjestöjen palvelutuotannon markkinaistamiseen. Toisin sanoen järjestöt ovat omaksuneet palvelutoimintaansa toimintatapoja markkinoilta ja yrityksiltä.
Edellytykset kolmannen sektorin palvelutuotannolle ovat muuttuneet kilpailuttamiseen ja palvelujen tuotteistamiseen perustuvassa tilaaja–tuottaja-mallissa. Yleishyödyllisiltä ja voittoa tavoittelemattomilta järjestöiltä edellytetään markkinoihin ja liiketoimintaan perustuvaa palvelutuotantoa. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia, mitä kilpailuttamisen seurauksena palvelutuotantonsa lopettaneille järjestöille tapahtuu ja katoaako yleishyödyllinen voittoa tavoittelematon toiminta sosiaali- ja terveyspalvelujen piiristä kokonaan.
Asiasanat:kolmas sektori, tilaaja?tuottaja-malli, sosiaalipalvelut, hallinta, kunta
Tutkimuksen haastatteluaineisto on kerätty yhden tilaaja–tuottaja-malliin siirtyneen kunnan alueella työskenteleviltä kolmannen sektorin järjestöjohtajilta. Analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysin tulokset osoittavat, että kolmannen sektorin mahdollisuudet tuottaa palveluita tilaaja–tuottaja-mallissa ovat muuttuneet. Tilaaja–tuottaja-malliin siirtyminen on vaikuttanut hallinnan prosesseihin palvelujen järjestämisessä. Aineistosta luokiteltiin sisällönanalyysilla kolme pääteemaa, jotka ovat: kumppanuudesta sanelupolitiikkaan, kohti kilpailuttamista ja palvelujen tuotteistaminen.
Tärkeimmät muutokset järjestöjen ja kunnan välisessä suhteessa ovat siis tapahtuneet yhteistyön muodoissa ja kunnan tavassa hankkia palveluita. Yhteistyössä muutos on tarkoittanut muutosta kumppanuudesta aikaisempaa hierarkkisempaan suhteeseen. Yhteistyön muutos kietoutuu monilla tavoin myös kunnan muuttuneisiin tapoihin hankkia palveluita järjestöiltä. Järjestöjohtajien näkökulmasta sosiaalipalvelujen kilpailuttamista on korostettu tilaaja–tuottaja-mallissa. Kilpailuttamiseen perustuva yhteistyö eroaa merkittävästi kumppanuuteen perustuvasta yhteistyöstä. Palvelujen tuotteistaminen tilaaja–tuottaja-mallissa on puolestaan vaikuttanut järjestöjen palvelutuotannon markkinaistamiseen. Toisin sanoen järjestöt ovat omaksuneet palvelutoimintaansa toimintatapoja markkinoilta ja yrityksiltä.
Edellytykset kolmannen sektorin palvelutuotannolle ovat muuttuneet kilpailuttamiseen ja palvelujen tuotteistamiseen perustuvassa tilaaja–tuottaja-mallissa. Yleishyödyllisiltä ja voittoa tavoittelemattomilta järjestöiltä edellytetään markkinoihin ja liiketoimintaan perustuvaa palvelutuotantoa. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia, mitä kilpailuttamisen seurauksena palvelutuotantonsa lopettaneille järjestöille tapahtuu ja katoaako yleishyödyllinen voittoa tavoittelematon toiminta sosiaali- ja terveyspalvelujen piiristä kokonaan.
Asiasanat:kolmas sektori, tilaaja?tuottaja-malli, sosiaalipalvelut, hallinta, kunta