Pokeritulojen verotus
FORSTEN, MARKUS (2011)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
FORSTEN, MARKUS
2011
Vero-oikeus - Tax Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-01Tiivistelmä
Tutkimuksessa pyritään antamaan kattava kuvaus Suomessa asuvan luonnollisen henkilön pokeritulojen verotuksesta. Tutkimuksessa selvitetään, mikä on pokeritulojen verotuksen osalta nykyinen laintila, sekä otetaan kantaa pokerille ominaisiin erityiskysymyksiin. Tutkimuksessa syvennytään erityisesti kysymyksiin harrastus- ja tulonhankkimistoiminnan rajanvedosta, pokeritulon tulolähteestä, pokeritulon tulolajista ja verotettavan tulon laskennasta.
Metodologinen lähestymistapa on pääosin oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen. Tutkimuksen kannalta erityisen ongelmallista on se, että aiheesta on kirjoitettu varsin niukasti. Pokeriin suoraan liittyvä kirjallisuus on enemmän keskittynyt pelin teknisen luonteen, kuin verotuksellisten kysymysten käsittelyyn. Tämän vuoksi tutkielmassa turvaudutaan paikoittain myös reaaliargumentaatioon. Huomiota kiinnitetään erityisesti verohallinnon ohjeeseen pokeritulojen verotuksesta (1329/31/2008), joka toimii tutkielman kannalta yhtenä merkittävimpänä oikeuslähteenä.
Pokeri on yhteinen nimitys joukolle korttipelejä. Pokeripeleissä tavoitteena on voittaa pelaajien panoksista koostuva potti. Pokeritulojen verotuksen erityispiirteiden ymmärtämiseksi on olennaista tietää jotain myös itse pelistä ja sen luonteesta. Erityisesti pokerin taitopeliluonteella on huomattava merkitys myös muutamaan verotukselliseen kysymykseen.
Pokeritulojen verotuksen keskeinen piirre on sen kytkeytyminen arpajaislakiin. Pokerin määritteleminen arpajaislain soveltamisalaan kuuluvaksi perustuu ArpL 3 §:n listaamiin arpajaisten toimeenpanomuotoihin. Koska pokeri kuuluu arpajaislain soveltamisalaan, voidaan pokerituloihin soveltaa TVL 85 §:n mukaista verovapautta silloin, kun kyse on ETA:lta saaduista pokerituloista. TVL 85 §:n soveltamisessa korostuu pelin toimeenpanopaikan ja toimeenpanotoimien merkitys.
Harrastus- ja tulonhankkimistoiminnan välisen rajanvedon osalta verohallinnon ohje pokeritulojen verotuksesta (1329/31/2008) ei ole onnistunut antamaan selvää kuvaa niistä kriteereistä, jotka tulisi ottaa huomioon rajanvetoa tehtäessä. Rajanvedossa tulisikin merkitystä olla vain pelaamisen intensiivisyydellä ja voitollisuudella pitkällä aikavälillä. Rajanvedon osalta ohje onkin paikoittain hyvin epäselvä ja suorastaan harhaanjohtava. Rajanvedon merkitys korostuu juuri mahdollisuudessa vähentää pelaamisesta syntyneet tappiot.
Tulolähteen osalta on perusteltua katsoa pokeritulojen kuuluvan henkilökohtaisen tulolähteen tuloksi. Elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloksi pokeritulot tulisi katsoa ainoastaan silloin, kun elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttyvät, erityisesti muodollisten tunnusmerkkien osalta. Siten myös pelaajan omalla näkemyksellä toiminnan luonteesta olisi korostettu merkitys. Pokeritulot ovat tulolajiltaan perustellusti ansiotuloa. Tämä ilmenee jo TVL 85 §:n sijainnista TVL:ssa. Vaikka pokerinpelaajalta vaaditaankin samoja ominaisuuksia kuin sijoittajalta, on tärkeää huomata TVL 32 §:n mukainen pääomatulojen määritelmä. Pokeritulojen kohdalla ei voida puhua tulosta, joka on varallisuuden kerryttämää. Veronalaisen ansiotulon laskeminen tapahtuu pokeritulojen tapauksessa samoja perussääntöjä noudattaen kuin muunkin veronalaisen ansiotulon laskeminen. Erityispiirteenä pokerissa ovat mahdolliset sponsorointi- ja voitonjakosopimukset sekä rake-back.
Pokeritulojen verotusta koskeva verohallinnon ohje (1329/31/2008) on paikoittain onnistunut hyvin, ja siten selventänyt veroviranomaisen käytäntöä tietyissä erityistilanteissa. Kuitenkin ohjeessa olisi parantamisen varaa joka lisäisi ohjeen selkeyttä. Parannukset olisi mahdollista toteuttaa siten, ettei ohjeen soveltamisala tai tarkoitus vaarantuisi.Asiasanat:Verotus, Pokeri, Arpajaiset
Metodologinen lähestymistapa on pääosin oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen. Tutkimuksen kannalta erityisen ongelmallista on se, että aiheesta on kirjoitettu varsin niukasti. Pokeriin suoraan liittyvä kirjallisuus on enemmän keskittynyt pelin teknisen luonteen, kuin verotuksellisten kysymysten käsittelyyn. Tämän vuoksi tutkielmassa turvaudutaan paikoittain myös reaaliargumentaatioon. Huomiota kiinnitetään erityisesti verohallinnon ohjeeseen pokeritulojen verotuksesta (1329/31/2008), joka toimii tutkielman kannalta yhtenä merkittävimpänä oikeuslähteenä.
Pokeri on yhteinen nimitys joukolle korttipelejä. Pokeripeleissä tavoitteena on voittaa pelaajien panoksista koostuva potti. Pokeritulojen verotuksen erityispiirteiden ymmärtämiseksi on olennaista tietää jotain myös itse pelistä ja sen luonteesta. Erityisesti pokerin taitopeliluonteella on huomattava merkitys myös muutamaan verotukselliseen kysymykseen.
Pokeritulojen verotuksen keskeinen piirre on sen kytkeytyminen arpajaislakiin. Pokerin määritteleminen arpajaislain soveltamisalaan kuuluvaksi perustuu ArpL 3 §:n listaamiin arpajaisten toimeenpanomuotoihin. Koska pokeri kuuluu arpajaislain soveltamisalaan, voidaan pokerituloihin soveltaa TVL 85 §:n mukaista verovapautta silloin, kun kyse on ETA:lta saaduista pokerituloista. TVL 85 §:n soveltamisessa korostuu pelin toimeenpanopaikan ja toimeenpanotoimien merkitys.
Harrastus- ja tulonhankkimistoiminnan välisen rajanvedon osalta verohallinnon ohje pokeritulojen verotuksesta (1329/31/2008) ei ole onnistunut antamaan selvää kuvaa niistä kriteereistä, jotka tulisi ottaa huomioon rajanvetoa tehtäessä. Rajanvedossa tulisikin merkitystä olla vain pelaamisen intensiivisyydellä ja voitollisuudella pitkällä aikavälillä. Rajanvedon osalta ohje onkin paikoittain hyvin epäselvä ja suorastaan harhaanjohtava. Rajanvedon merkitys korostuu juuri mahdollisuudessa vähentää pelaamisesta syntyneet tappiot.
Tulolähteen osalta on perusteltua katsoa pokeritulojen kuuluvan henkilökohtaisen tulolähteen tuloksi. Elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloksi pokeritulot tulisi katsoa ainoastaan silloin, kun elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttyvät, erityisesti muodollisten tunnusmerkkien osalta. Siten myös pelaajan omalla näkemyksellä toiminnan luonteesta olisi korostettu merkitys. Pokeritulot ovat tulolajiltaan perustellusti ansiotuloa. Tämä ilmenee jo TVL 85 §:n sijainnista TVL:ssa. Vaikka pokerinpelaajalta vaaditaankin samoja ominaisuuksia kuin sijoittajalta, on tärkeää huomata TVL 32 §:n mukainen pääomatulojen määritelmä. Pokeritulojen kohdalla ei voida puhua tulosta, joka on varallisuuden kerryttämää. Veronalaisen ansiotulon laskeminen tapahtuu pokeritulojen tapauksessa samoja perussääntöjä noudattaen kuin muunkin veronalaisen ansiotulon laskeminen. Erityispiirteenä pokerissa ovat mahdolliset sponsorointi- ja voitonjakosopimukset sekä rake-back.
Pokeritulojen verotusta koskeva verohallinnon ohje (1329/31/2008) on paikoittain onnistunut hyvin, ja siten selventänyt veroviranomaisen käytäntöä tietyissä erityistilanteissa. Kuitenkin ohjeessa olisi parantamisen varaa joka lisäisi ohjeen selkeyttä. Parannukset olisi mahdollista toteuttaa siten, ettei ohjeen soveltamisala tai tarkoitus vaarantuisi.Asiasanat:Verotus, Pokeri, Arpajaiset