Ammatillisen täydennyskoulutuksen vaikuttavuus työkäytänteisiin

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus on arvioida ammatillisen täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta työkäytänteisiin. Kyseessä on case -tutkimus ja tutkittavana tapauksena on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin syksyllä 2009–keväällä 2010 järjestämä monikulttuurisuusaiheinen koulutussarja. Vaikuttavuuden tutkimisessa keskitytään erityisesti osallistujien ajatusten ja toiminnan eli työkäyttäytymisen muutokseen. Keskeinen tutkimuskohde on koulutuksen siirtovaikutus, jonka selvittämiseksi kerättiin teemahaastatteluaineisto osallistujilta ja heidän esimiehiltään keväällä 2010. Teemahaastattelua tukevina aineistonkeruumenetelminä käytetään myös osallistuvaa havainnointia ja koulutuspalautteita. Haastatteluaineiston analysoinnissa käytetään teemoittelua. Tarkoitus on selvittää myös siirtovaikutusta edistäviä tai estäviä tekijöitä ja siirtovaikutuksen tukemista työyhteisössä.

Tutkimustulosten mukaan osallistujat pitivät koulutuksen aihetta mielenkiintoisena ja kokivat oppineensa jonkin verran työssä hyödynnettävää tietoa kulttuureista. Myös ajattelussa tapahtui hieman muutosta, sillä osallistujat tiedostivat omia asenteitaan paremmin. Osallistujat eivät kuitenkaan pitäneet koulutusta aivan tarkoituksenmukaisena, vaan kaipasivat konkreettisempaa ja räätälöityä lähestymistapaa ja tietoa, jotta opittua voisi paremmin hyödyntää työssä. Esimiehet eivät olleet juuri tietoisia osallistujien tarpeista, oppimisesta tai soveltamisesta. He näkivät oman roolinsa kouluttautumisen mahdollistajina ja huolehtivat tiedon jakamisesta työyhteisössä. Vastuu oppimisesta ja soveltamisesta oli osallistujilla itsellään ja he myös pitivät sitä hyvänä asiana.

Tulosten perusteella siirtovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä olivat osallistujien työtehtävät, ajanpuute, opetussisältö, motivaatio, esimiehen rooli ja aiempi osaaminen ja työkokemus. Osallistujien mukaan oma aktiivisuus ja motivaatio ovat soveltamisessa tärkeitä. Soveltamismahdollisuuksiin vaikuttivat ehkäisevästi opitun harjoittelua estävät työtehtävät ja kiire. Esimiehen rooli nähtiin lähinnä kouluttautumisen mahdollistajana. Koulutussisältö nähtiin soveltamisen esteenä, koska se ei tarjonnut juuri työssä hyödynnettävää tietoa. Opitun siirtovaikutusta ei työyhteisössä erityisesti pyritty tukemaan, vaan enemmän mahdollistettiin tiedon jakamista. Kaiken kaikkiaan koulutuksen vaikuttavuus oli kohtalaisen heikko, sillä osallistujien tavoitteet eivät täysin toteutuneet ja opittuja asioita pystyttiin soveltamaan työssä vähän, eikä suurta muutosta ajattelussa, tiedoissa tai taidoissa ilmennyt. Osallistujat kokivat myös, että heillä on jo paljon kokemusta monikulttuuristen asiakkaiden kanssa toimimisesta, eikä koulutus siksi tarjonnut juurikaan uutta työssä sovellettavaa tietoa.

Asiasanat:koulutuksen vaikuttavuus, siirtovaikutus, ammatillinen täydennyskoulutus, opitun soveltaminen, työkäytänteet