"Hallittua ja vähemmän hallittua kaaosta". Työn ja perheen yhteensovittaminen suurten perheiden äitien kokemana

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suurten perheiden äitien kertomia kokemuksia työn ja perheen yhteensovittamisen arjesta sekä mitä merkitystä kerrotuilla kokemuksilla on äideille. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui narratiivisesta lähestymistavasta ja sosiaalisesta konstruktionismista. Analyysin toisessa vaiheessa uutta näkökulmaa etsittiin rationaalisen valinnan teorioiden lähtökohdista. Lopuksi kertomuksia tarkasteltiin vielä koetun työn ja perheen välisen tasapainon/epätasapainon näkökulmasta. Tutkimukseen osallistui yksitoista työssäkäyvää suuren perheen äitiä kirjoitamalla kirjoituksen kokemuksistaan työn ja perheen yhteensovittamisesta. Kvalitatiivisen aineiston etuna on mahdollisuus nähdä erilaiset kokemukset ja niille annetut tulkinnat tutkittavien elämäntilanteiden kokonaisuuden näkökulmasta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla ja analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineistosta rakennettiin kuusi uutta kertomusta suurten perheiden äitien kokemuksista työn ja perheen yhteensovittamisen arjesta. Analyysia jatkettiin tarkastelemalla kertomuksista erilaisia työn ja perheen yhtensovittamiseen vaikuttavia yksilöllisiä taustatekijöitä.

Tutkimustulokset osoittivat, että suurten perheiden äitien elämätilanteet ovat hyvin erilaiset ja saman perheen sisälläkin eri perhevaiheissa työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet vaihtelevat. Jokaisella kertomusten äidillä oli monista erilaisista tekijöistä koostuva yksilöllinen elämäntilanteensa. Jatkuva kiireen tunne sävytti kaikkia kertomuksia. Useimmissa kertomuksissa kiireentuntu syntyi päivän täyttymisellä työstä, harrastustoiminnasta ja suuresta kotityötaakasta, mikä sai elämän tuntumaan jatkuvalta suorittamiselta. Osassa kertomuksia alle kouluikäisten lasten hoito ja lasten koulunkäynnissä avustaminen veivät myös aikaa. Vanhempien työaikojen yhteensopivuus tai yhteensopimattomuus perhe-elämän aikatauluihin nousi merkittäväksi tekijäksi työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumisen kokemusten kannalta. Myös vanhempien välisellä työnjaolla lastenhoidossa ja kotityössä sekä sillä, oliko perheellä käytettävissään avustavia verkostoja, oli merkitystä äidin jaksamiselle. Useimmissa kertomuksissa tuli esiin työn ja perheen yhteensovittamisen sukupuolittuneisuus eli lastenhoito ja kotityöt kuormittivat ensisijaisesti äitejä. Yksinhuoltajaäidillä avustava verkosto oli ensiarvoisen tärkeässä asemassa, koska mahdollisuutta jakaa perhevelvollisuuksia puolison kanssa ei ollut.

Suurten perheiden äidit olivat hyvin perhemyönteisiä ja mahdollisuuksiensa mukaan pyrkivät järjestelemään työn ja perheen yhteensovittamisen arjen kaikkien perheenjäsenten kannalta toimivaksi. Kaikissa kertomuksissa tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, useimmiten taloudellisista tekijöistä johtuen. Suurten perheiden äideillä on pitkä kokemus äitiydestä ja he ovat ajan myötä ehtineet sopeutua perhe-elämän velvoitteisiin. Perheisiin on myös ajan myötä ehtinyt muodostua omat tapansa tehdä asioita. Vaikka työssäkäyvän suuren perheen äidin arki oli haasteellista ja väsymyksen tunteitakin tuotiin esiin, useissa kertomuksissa kuitenkin kerrottiin, että äidit eivät koe tilannetta ongelmallisena, vaan ovat tyytyväisiä elämäänsä.

AVAINSANAT: suuri perhe, työ, työn ja perheen yhteensovittaminen, arki, narratiivisuus, sosiaalinen konstruktionismi, teoriaohjaava sisällönanalyysi.