Osa-aikatyö Suomessa. Ominaispiirteet ja koettu hyvinvointi työolotutkimuksen kuvaamina.

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella osa-aikatyöntekijöiden ja koetun hyvinvoinnin välistä yhteyttä muuttuvan työelämän, osa-aikatyön yleisyyden ja työn laadun näkökulmista. Tutkimusmenetelmänä käytän kvantitatiivisia kuvaavia ja selittäviä menetelmiä. Tässä tutkimuksessa tehdyt, työolotutkimukseen perustuvat havainnot, vahvistavat käsitystä siitä, että osa-aikatyö on monessa mielessä työmarkkinoiden reunoilla. Eurooppalaisittain osa-aikatyötä tehdään Suomessa vähän. Työolotutkimuksen aineisto paljastaa, että osa-aikatyöntekijöiden liikkuvuus on suurempaa kuin kokoaikaisessa työsuhteessa: lyhyet työsuhteet ovat yleisempiä osa-aikatyöntekijöillä kuin kokoaikatyötä tekevillä. Työaikoja tarkastellessa voidaan havaita, että osa-aikatyöntekijät tekevät sekä lauantai- että vuorotyötä kokoaikaisessa työsuhteessa olevia useammin. Työolotutkimuksen aineisto vahvistaa muissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja siitä, että osa-aikatyöntekijät ovat usein työuransa alku- tai loppupäässä olevia työntekijöitä ja etupäässä naisia.Osa-aikatyöntekijöiden kokemaa hyvinvointia mitataan kuuden työn laadun osa-alueen avulla: koettu epävarmuus, palkka ja muu toimeentulo, työn sisäinen palkitsevuus, itsensä kehittämisen mahdollisuudet, työn intensiteetti sekä autonomia ja kontrolli. Osa-aikatyöntekijöiden kokemaan hyvinvointiin tilastollisesti merkitsevästi vaikuttivat ikä, sukupuoli, työsopimustyyppi ja työntekijän asema organisaatiossa. Vaikutukset eivät ole lineaarisia, eikä tutkimus löydä yksittäistä selittävää tekijää, joka vaikuttaisi työn laadun kaikilla osa-alueilla. Tutkimustuloksissa todetaan, että työn laatu soveltuu hyvin työntekijän hyvinvointia mittaavan kehikon lähtökohdaksi, mutta osa-aikatyöntekijöiden hyvinvoinnin mittaamisen näkökulmasta kehikkoa tulisi kehittää edelleen.

Asiasanat:työ, työntekijä, epätyypillinen työ, osa-aikatyö, hyvinvointi, työn laatu