Tasapainotettu mittaristo kunnan strategisen johtamisen ja tuloksellisuusarvioinnin välineenä

Abstract

Yksityisen sektorin johtamisopit ovat jo usean vuosikymmenen ajan vallanneet alaa kunnallishallinnon piirissä, vaikka mallit eivät sellaisenaan sovellukaan julkisen sektorin käyttöön. Monet suomalaiset kunnat ottivat tasapainotetun mittariston käyttöönsä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen vuonna 2000 antaman tuloksellisuusarviointia koskevan suosituksen pohjalta. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät selittävät tasapainotetun mittariston aseman vakiintumista organisaatiossa. Lisäksi haluttiin selvittää, kuinka tasapainotettua mittaristoa todellisuudessa käytetään ja miten mallista hyödytään. Hyötynäkökulman lisäksi pyrittiin selvittämään minkälaisia ongelmia ja haasteita mallin käyttöön liittyy. Tutkimuksen case-organisaationa toimi keskisuuri suomalainen kunta, jossa tasapainotetun mittariston käyttöönottoprosessiin ryhdyttiin vuonna 2002. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kunnan kymmentä viranhaltijaa, jotka kaikki olivat aktiivisia toimijoita kunnan strategiatyössä.

Tasapainotetun mittariston käyttöönottoon vaikuttaneiden rationaalisten syiden lisäksi sen, että mallin käyttöönotossa onnistuttiin, uskotaan vaikuttaneen mittariston vakiintuneeseen asemaan kunnassa. Lisäksi mallin perusrakenteiden huolellinen työstäminen ja se, että mallia on uskallettu kehittää kunnan omista tarpeista käsin, ovat vaikuttaneet oleellisesti mallin aseman vakiintumiseen. Tasapainotetun mittariston käytössä oli nähtävissä piirteitä myös mallin institutionaalistumisesta, eli pysyväksi vakiintumisesta. Case-organisaation kohdalla oli havaittavissa, että mallin professionalisaatiossa oli onnituttu ja, että vähintäänkin osa tasapainotetun mittariston johtamiskäytännöistä oli institutionaalistunut eli muuttunut kunnan pysyviksi käytännöiksi

Rautiaisen (2008) käyttäjätyyppiluokittelun valossa kunta oli luokiteltavissa rationaaliseksi BSC-suurkäyttäjäksi. Kunta käytti mittaristoa aktiivisesti strategiatyön välineenä, ja tavoitteiden toteutumisen seurannan kautta mallilla oli roolinsa myös osana kunnassa tehtävää arviointityötä. Tuloksellisuusarvioinnin näkökulmasta tasapainotettua mittaristoa käytettiin ennen kaikkea muiden laatu- ja arviointimenetelmien rinnalla. Yleisesti ottaen tasapainotetun mittariston tarjoamat hyödyt liittyivät selkeästi neljään eri tekijään: 1) näkökulmiin, 2) kokonaisuuden hallintaan, 3) mallin tuttuuteen ja 4) kommunikaatioon. Mittaristoa koskevina haasteina ja ongelmina esille nousi muun muassa mallin rutinoitunut käyttö ja termistön haastavuus. Kaiken kaikkiaan tasapainotetun mittariston koettiin soveltuvan kaikkien toimialojen käyttöön. Onnistuneen käytön koettiin pikemminkin olevan kiinni toimialan omasta kyvystä soveltaa mallia.

Avainsanat: arviointi, strateginen johtaminen, tasapainotettu mittaristo, tuloksellisuus