Arvokeskustelun ytimessä. Valtion ja kirkon instituutiotason suhde vuoden 2010 julkisen keskustelun valossa
PÄRSSINEN, VIIVI (2011)
PÄRSSINEN, VIIVI
2011
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21446
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21446
Tiivistelmä
Suomen valtion ja evankelis-luterilaisen kirkon suhde nousi aktiivisen julkisen keskustelun kohteeksi vuonna 2010. Kirkon piirissä järjestettiin sekä arkkipiispan että Helsingin piispan vaali. Suomi sai ensimmäisen naispuolisen piispan. Uskonnon rooli julkisissa kouluissa ja päiväkodeissa sekä sukupuolineutraali avioliittolaki ja siihen liittyvä kirkon vihkioikeus olivat koko vuoden kattavia keskustelunaiheita. Helsingin Sanomat nosti esiin pedofiliatapauksia, joiden ympärille muodostui keskustelu rippisalaisuudesta. Arvokeskustelu huipentui Ajankohtaisen kakkosen Homoillan 12.10.2010 aikaansaamaan mielipidevyöryyn.
Pro gradu -tutkielmani käsittelee valtion ja kirkon instituutiotason suhdetta vuoden 2010 julkisen keskustelun valossa. Lähestyn tutkimuskysymystä tarkastelemalla suhteen taustalla vaikuttavia ilmiöitä: sekularisaatiota (uskonnon heikkeneminen), sakralisaatiota (uskonnon vahvistuminen) ja maallistumista (valtio- ja kirkkoinstituutioiden eriytyminen). Valtio ja kirkko ovat molemmat julkisen piirin toimijoita. Tutkimuksen teoriaosuudessa pohditaan niiden välisen suhteen legitimiteettiä ja oikeudellista perustaa. Evankelis-luterilainen kirkko on kietoutunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Se on ainut perustuslaissa nimeltä mainittava uskonnollinen yhteisö. Kirkon toimintaa säätelee kirkkolaki, jonka sisältöön eduskunta ei voi vaikuttaa. Kirkolla on myös julkisoikeudellinen asema ja verotusoikeus. Suomessa vallitseva valtion ja kirkon suhde liitetään laajempaan kontekstiin pohtimalla sen eroja ja yhtäläisyyksiä verrattuna muihin Pohjoismaihin.
Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu Helsingin Sanomista vuodelta 2010. Aineiston analysoinnissa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa aineistoa lähestytään sen omasta sisällöstä käsin ja vasta tämän jälkeen yhdistetään aineistosta nouseva tieto teoriaan. Normatiivinen institutionalismi toimii tulkintateoriana. Sitä käytetään tutkimuskysymyksen kannalta olennaisen tiedon hahmottamisessa ja tulkintojen tekemisessä.
Teorian ja empirian valossa valtio- ja kirkkoinstituutio ovat hatarasti eriytyneitä. Niiden välinen suhde on yhteiskunnalliseen kehitykseen nähden edelleen vahva. Sakralisaatio näkyy uskonnon julkisen roolin kasvuna ja arvokeskustelun viriämisenä. Julkisessa keskustelussa valtion ja kirkon suhdetta lähestyttiin pitkälti oikeudellisesta näkökulmasta ja perusoikeuksien kautta. Keskustelu eteni kuitenkin arvopohdinnaksi. Vuoden 2010 julkisessa keskustelussa kyseenalaistettiin valtion ja kirkon suhdetta ja asetettiin sille muutosvaatimuksia kansalaisyhteiskuntalähtöisesti. Sakralisaatio osoittautuikin tutkimuksessani maallistumiselle rinnakkaiseksi ja sitä tukevaksi kehityssuunnaksi. Arvokeskustelun ilmapiiri oli valtio- ja kirkkoinstituution eriytymistä suosiva. Instituutiotason muutokset vievät kuitenkin aikaa. Julkinen arvokeskustelu on valtion ja kirkon suhteessa ratkaiseva tekijä. Suhteen perusteita on arvioitava uudelleen, mikäli kansalaiset eivät pidä suhdetta legitiiminä. Demokraattisessa valtiossa kansalaisten enemmistön arvot määrittävät valtion ja kirkon suhteen laadun.
Asiasanat:valtion ja kirkon suhde, maallistuminen, sakralisaatio
Pro gradu -tutkielmani käsittelee valtion ja kirkon instituutiotason suhdetta vuoden 2010 julkisen keskustelun valossa. Lähestyn tutkimuskysymystä tarkastelemalla suhteen taustalla vaikuttavia ilmiöitä: sekularisaatiota (uskonnon heikkeneminen), sakralisaatiota (uskonnon vahvistuminen) ja maallistumista (valtio- ja kirkkoinstituutioiden eriytyminen). Valtio ja kirkko ovat molemmat julkisen piirin toimijoita. Tutkimuksen teoriaosuudessa pohditaan niiden välisen suhteen legitimiteettiä ja oikeudellista perustaa. Evankelis-luterilainen kirkko on kietoutunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Se on ainut perustuslaissa nimeltä mainittava uskonnollinen yhteisö. Kirkon toimintaa säätelee kirkkolaki, jonka sisältöön eduskunta ei voi vaikuttaa. Kirkolla on myös julkisoikeudellinen asema ja verotusoikeus. Suomessa vallitseva valtion ja kirkon suhde liitetään laajempaan kontekstiin pohtimalla sen eroja ja yhtäläisyyksiä verrattuna muihin Pohjoismaihin.
Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu Helsingin Sanomista vuodelta 2010. Aineiston analysoinnissa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa aineistoa lähestytään sen omasta sisällöstä käsin ja vasta tämän jälkeen yhdistetään aineistosta nouseva tieto teoriaan. Normatiivinen institutionalismi toimii tulkintateoriana. Sitä käytetään tutkimuskysymyksen kannalta olennaisen tiedon hahmottamisessa ja tulkintojen tekemisessä.
Teorian ja empirian valossa valtio- ja kirkkoinstituutio ovat hatarasti eriytyneitä. Niiden välinen suhde on yhteiskunnalliseen kehitykseen nähden edelleen vahva. Sakralisaatio näkyy uskonnon julkisen roolin kasvuna ja arvokeskustelun viriämisenä. Julkisessa keskustelussa valtion ja kirkon suhdetta lähestyttiin pitkälti oikeudellisesta näkökulmasta ja perusoikeuksien kautta. Keskustelu eteni kuitenkin arvopohdinnaksi. Vuoden 2010 julkisessa keskustelussa kyseenalaistettiin valtion ja kirkon suhdetta ja asetettiin sille muutosvaatimuksia kansalaisyhteiskuntalähtöisesti. Sakralisaatio osoittautuikin tutkimuksessani maallistumiselle rinnakkaiseksi ja sitä tukevaksi kehityssuunnaksi. Arvokeskustelun ilmapiiri oli valtio- ja kirkkoinstituution eriytymistä suosiva. Instituutiotason muutokset vievät kuitenkin aikaa. Julkinen arvokeskustelu on valtion ja kirkon suhteessa ratkaiseva tekijä. Suhteen perusteita on arvioitava uudelleen, mikäli kansalaiset eivät pidä suhdetta legitiiminä. Demokraattisessa valtiossa kansalaisten enemmistön arvot määrittävät valtion ja kirkon suhteen laadun.
Asiasanat:valtion ja kirkon suhde, maallistuminen, sakralisaatio