Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
Trepo
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto
  • Näytä viite
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Itsemääräämisoikeus perusoikeutena ja raskauden keskeytyksen oikeudellinen sääntely

SCHWARTZ, TANJA (2011)

 
Avaa tiedosto
gradu04964.pdf (524.5Kt)
Lataukset: 



SCHWARTZ, TANJA
2011

Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-01
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21432
Tiivistelmä
Kotimainen laki raskauden keskeyttämisestä (24.3.1970/239) on jo melko iäkäs laki. Toisaalta se sääntelee erittäin perus- ja ihmisoikeusherkkää asiaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin raskaudenkeskeytyksen oikeudellinen sääntely täyttää nykyisten perusoikeuksien asettamat vaatimukset. Erityisesti tässä valtiosääntöoikeudellisen perusoikeustutkimuksen alaan kuuluvassa oikeusdogmaattisessa tutkimuksessa tarkastellaan itsemääräämisoikeutta perusoikeutena eli esitetään tulkintakannanotto yksilön itsemääräämisoikeutta koskevan perusoikeusnormikokonaisuuden oikeudellisesta sisällöstä ja sen suhteesta raskaudenkeskeytyksen sääntelyyn niin sanottujen sosiaalisten keskeytysperusteiden osalta. Koska itsemääräämisoikeutta ja siihen läheisesti liittyvää oikeutta omaan ruumiiseen ei ole nimenomaisesti ja eksplisiittisesti turvattu Suomen perustuslain (11.6.1999/731) perusoikeusluvussa, katsannossa tarkastelun kohteena ovat perustuslain 7 § (henkilökohtainen vapaus) ja 10 § (yksityiselämän suoja), joiden alaan kuvatunlaisen reproduktiivisen itsemääräämisoikeuden tulkitaan läheisimmin lukeutuvan.

Alun aborttikeskustelun esittelyä lukuun ottamatta sikiön oikeus elämään ei ole tutkimuskohteena, sillä Suomen perustuslain mukaan ihminen tulee perusoikeuksien haltijaksi syntymän hetkellä. Aborttioikeiden käyttämistä sääntelee laki raskauden keskeyttämisestä, joka myös asettaa rajat ja puitteet tämän oikeuden käyttämiselle. Kuitenkin näiden seikkojen tutkimuksessa sivutaan myös sikiön oikeuksia. Tällöin esiin nostetaan asioita, kuten raskaudenkeskeytyksen saannille asetetut aikarajat, ihmisarvon loukkaamattomuuden vaatimus sekä valmisteilla oleva päihdeäitien pakkohoidon mahdollisuus. Myös sikiön oikeudet ovat siis tutkimuksen kohteena epäsuorasti ja siltä osin, kun ne määrittävät puitteita naisen itsemääräämisoikeudelle.

Sosiaalisia keskeytysperusteita määrittelevän säännöksen analyysin perusteella päädytään toteamaan naisen itsemääräämisoikeuden jäävän vajaaksi lain kirjaimen tasolla, koska sosiaalisiin syihin ei sinänsä kuulu naisen valinta sellaisenaan. Myös päätösvalta sosiaalisen perusteen täyttymisestä kuuluu lääkärille. Itsemääräämisoikeuden paremmin toteuttavaksi ratkaisuksi ehdotetaan naisen tahdon legitimointia lailliseksi keskeytysperusteeksi kuten muissa Pohjoismaissa on tehty.

Asiasanat:Perusoikeudet, itsemääräämisoikeus, naisoikeustutkimus
Kokoelmat
  • Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto [40800]
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

TekijätNimekkeetTiedekunta (2019 -)Tiedekunta (- 2018)Tutkinto-ohjelmat ja opintosuunnatAvainsanatJulkaisuajatKokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste