Promokuva rock-yhtyeen imagon rakentajana
HAARALA, JUUSO (2011)
2011
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21430
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21430
Tiivistelmä
Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen promootiovalokuvien syntyä ja osuutta rock-yhtyeen visuaalisen imagon rakentumisessa. Jäsennän aineistoani, joka koostuu Pintandwefall-yhtyeen, heidän levy-yhtiönsä GAEA Recordsin ja yhtyeen promokuvista vastaavan valokuvaajan Aki Roukalan teemahaastatteluista, sosiaalisen konstruktionismin siivittämänä diskurssianalyysin keinoin
Työni teoreettisesta viitekehyksestä vastaa suurelta osin Daniel J. Boorstinin imagoteoria, josta käytän erityisesti imagon tunnistamiseen tarkoitettua kuusiosaista imagon jaottelua. Boorstinin teoriaan täydennän Guy Debordin spektaakkelin käsiteellä ja joukolla populaarikulttuurin näkemyksiä. Kulttuurimme on viestintäteknologian jatkuvan kehityksen myötämielisellä vaikutuksella visualisoitunut viime vuosisadan puolivälistä alkaen. Tuon muutokseen alkuun paikantuu myös imagon käsitteen vakiintuminen. Imago nähdään kaupallisilla tarkoituksia varten luotuna visuaalisena ja viestinnällisenä julkikuvana. Myös rock-yhtyeen aiheuttamien mielikuvien rakentumisessa on ulkomusiikillisilla, ja erityisen korostuneesti visuaalisilla, seikoilla tärkeä roolinsa.
Haastateltujen puheissa vallitsee yhtenäinen konsensus imagon ja sen rakentamiseen liittyvän toiminnan merkittävyydestä. Promokuvan vaikutus imagoon konkretisoituu sen useissa käyttöyhteyksissä. Erityispiirteinä aineistostani paljastui valokuvaajan korostunut rooli promokuvauksissa, mutta myös koko imagon luomisessa, ja toisaalta yhtyeen aktiivisuus ja omaehtoisuus suhteessa omaan tuotteeseensa. Tuloksista selviää myös, että Pintandwefall täyttää imagollaan Boorstinin asettamat vaatimukset. Haastatteluaineistosta käy ilmi, kuinka monimuotoinen projekti promokuvan kasaaminen on, ja kuinka siihen vaikuttaa bändin esittämän musiikin lajityypilliset odotusarvot. Myös artistien sukupuolella on oma roolinsa. Analyysin perusteella promokuvan eri syntyvaiheissa prosessin osapuolilla on erisuuruinen, mutta merkittävä rooli. Selkeimpänä diskurssina nousee esiin aitouspuhe. Yhtyeen pitää olla aito teoissaan säilyttääkseen uskottavuutensa.
Tutkielmani on tapaustutkimus, joka kertoo yhden tarinan. Sellaisena se osallistuu keskusteluun sosiaalisen todellisuuden luonteesta liittyen promokuviin ja imagoihin.
Asiasanat:promokuvat, imago, rock-yhtyeet, genre, spektaakkeli, populaarikulttuuri
Työni teoreettisesta viitekehyksestä vastaa suurelta osin Daniel J. Boorstinin imagoteoria, josta käytän erityisesti imagon tunnistamiseen tarkoitettua kuusiosaista imagon jaottelua. Boorstinin teoriaan täydennän Guy Debordin spektaakkelin käsiteellä ja joukolla populaarikulttuurin näkemyksiä. Kulttuurimme on viestintäteknologian jatkuvan kehityksen myötämielisellä vaikutuksella visualisoitunut viime vuosisadan puolivälistä alkaen. Tuon muutokseen alkuun paikantuu myös imagon käsitteen vakiintuminen. Imago nähdään kaupallisilla tarkoituksia varten luotuna visuaalisena ja viestinnällisenä julkikuvana. Myös rock-yhtyeen aiheuttamien mielikuvien rakentumisessa on ulkomusiikillisilla, ja erityisen korostuneesti visuaalisilla, seikoilla tärkeä roolinsa.
Haastateltujen puheissa vallitsee yhtenäinen konsensus imagon ja sen rakentamiseen liittyvän toiminnan merkittävyydestä. Promokuvan vaikutus imagoon konkretisoituu sen useissa käyttöyhteyksissä. Erityispiirteinä aineistostani paljastui valokuvaajan korostunut rooli promokuvauksissa, mutta myös koko imagon luomisessa, ja toisaalta yhtyeen aktiivisuus ja omaehtoisuus suhteessa omaan tuotteeseensa. Tuloksista selviää myös, että Pintandwefall täyttää imagollaan Boorstinin asettamat vaatimukset. Haastatteluaineistosta käy ilmi, kuinka monimuotoinen projekti promokuvan kasaaminen on, ja kuinka siihen vaikuttaa bändin esittämän musiikin lajityypilliset odotusarvot. Myös artistien sukupuolella on oma roolinsa. Analyysin perusteella promokuvan eri syntyvaiheissa prosessin osapuolilla on erisuuruinen, mutta merkittävä rooli. Selkeimpänä diskurssina nousee esiin aitouspuhe. Yhtyeen pitää olla aito teoissaan säilyttääkseen uskottavuutensa.
Tutkielmani on tapaustutkimus, joka kertoo yhden tarinan. Sellaisena se osallistuu keskusteluun sosiaalisen todellisuuden luonteesta liittyen promokuviin ja imagoihin.
Asiasanat:promokuvat, imago, rock-yhtyeet, genre, spektaakkeli, populaarikulttuuri