Darfuria pelastamassa - narratiivinen analyysi afrikkalaisten ja länsimaisten edunvalvontaverkostojen näkemyksistä ihmisoikeuksien suojelusta Darfurin konfliktissa

Abstract

Tutkielma käsittelee arikkalaisten ja länsimaisten edunvalvontaverkostojen (transnational advocacy networks) näkemyksiä ihmisoikeuksien suojelusta Darfurin vuonna 2003 aseelliseksi muuttuneessa konfliktissa. Konfliktia ovat sävyttäneet laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset. Tutkielman aineisto koostuu neljän ylikansallisen edunvalvontaverkoston raporteista ja poliittisista kannanotoista vuoden 2005 lokakuusta vuoden 2010 loppuun. Tutkitut neljä edunvalvontaverkostoa ovat afrikkalaiset The Centre for Citizen's Participation in the African Union ja Darfur Consortium sekä länsimaiset Human Rights Watch ja Save Darfur.

Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä hyödynnän erityisesti Barry Buzanin ajatuksia kansainvälisestä yhteisöstä ja Margaret Keckin, Kathryn Sikkinkin ja Martha Finnemoren konventionaaliseen konstruktionismiin perustuvaa käsitystä kansainvälisen yhteisön normeista sekä ylikansallisista edunvalvontaverkostoista. Englantilaisen koulukunnan kansainvälisen yhteisön käsitteessä on kyse siitä, että kansainvälisen politiikan toimijat noudattavat keskinäisissä suhteissaan sosiaalisia sääntöjä. Normit ovat eräs esimerkki näistä sosiaalisista säännöistä. Ylikansallinen edunvalvontaverkosto on taas pääosin ei-valtiollisten toimijoiden keskinäiseen verkostoitumiseen perustuva toimija, joka pyrkii muuttamaan esimerkiksi kansainvälisiä normeja. Tutkimuksen menetelmänä hyödynnän historiallisen tiedon tuotannosta kiinnostunutta narratiivisen tutkimuksen suuntausta, jota on pohtinut erityisesti Hayden White. Whiten mukaan historiankirjoittaja tekee aina valintoja: historialliset tapahtumat eivät puhu itsestään, vaan historioitsija luo merkityksiä käyttämänsä juonen avulla.

Keskeisinä tutkimustuloksina esitän, että edunvalvontaverkostojen näkemykset muistuttavat mielenkiintoisella tavalla historiallisen tiedon tuotantoa. Ne käytännössä rakentavat näkemyksiään suhteessa Darfurissa tapahtuneisiin tapahtumiin ja kansainvälisessä yhteisössä hyväksyttyyn sisäisen puuttumattomuuden periaatteeseen. Vaikka ne kiistävätkin periaatteen oikeutuksen, ne tekevät sen kuitenkin vain osittain; verkostot eivät esimerkiksi esitä humanitaarista interventiota kriisin ratkaisukeinona tai kiistä Sudanin hallituksen oikeutta neuvotella konfliktin ratkaisusta. Näkemykset myös kunnioittavat kansainvälistä oikeutta. Johtopäätökset kertovat siitä, että kansainvälisessä yhteisössä vallitsee erittäin vahvoja normeja, jotka vaikuttavat myös sellaisten toimijoiden käyttäytymiseen, jotka edistävät joitakin toisia normeja yhteisössä. Ne kertovat myös kansainvälisen politiikan oikeudellistumisesta. Tulevassa tutkimuksessa olisi mahdollista esimerkiksi kysyä, onko kyse vain Darfuria koskevasta ilmiöstä vai maailmanlaajuisesta ilmiöstä. Edunvalvontaverkostojen tekemä tulkinta saattaa olla myös yhteydessä kansalaisyhteiskunnan väkivallattomuuden perinteeseen.