Sosiaalityöntekijöiden minän suojautumiskeinot

Abstract

Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian mukaan kaikki ihmiset puolustavat minäänsä defenssimekanismien avulla. Tämä tutkimus keskittyy sosiaalityöntekijöihin ja heidän psykologisiin keinoihinsa suojata minäänsä. Sosiaalityön ammattilaiset työskentelevät vaihtuvissa, joskus hyvin vaikeissakin, olosuhteissa sekä saattavat kohdata päivittäin raskaita asioita asiakkaiden kanssa. Sosiaalityö on haastavaa vuorovaikutustyötä. Tutkielmassa keskitytäänkin erityisesti siihen, millä keinoin sosiaalityöntekijät palautuvat vaikeiden asiakastapausten jälkeen ja estävät näin työasioiden vaikuttavan heidän yksityiselämäänsä. Tämä on tärkeä, kuitenkin vain vähän sosiaalityössä tutkittu, aihealue.

Psykoanalyysi, yleisen psykologisen ihmiskäsityksen lisäksi, antaa tutkielmalle teoreettisen viitekehyksen, joka ohjaa tutkimuksen tekoa aina aineiston hankinnasta, analysointiin sekä havaintojen tulkitsemiseen asti. Minän suojautumiskeinot nähdään tässä tutkielmassa yläkäsitteenä, joka pitää sisällään kaikki sosiaalityöntekijöiden psykologiset keinot jaksaa työssään, defenssimekanismien lisäksi myös esimerkiksi psyyken hallinta-, eli coping-keinot.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja toteutettu lähettämällä kirjoituspyyntö sähköpostitse 42 sosiaalityöntekijälle. Vastauksia kirjoituspyyntöön tuli 24, mikä riitti aineiston kyllääntymiseen. Aihe on ilmeisen tärkeä myös vastanneiden sosiaalityöntekijöiden mielestä. Saadun aineiston analyysi on suoritettu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, kuten luomalla teoriaan pohjautuva analyysirunko sekä luokittelemalla aineistoa psykoanalyysista saatujen defenssimekanismien avulla.

Yksi tämän tutkimuksen tärkeimmistä johtopäätöksistä on työhypoteesille saatu varmistus siitä, että suurin osa sosiaalityöntekijöistä pohtii asiakastapauksiaan ajoittain myös vapaa-ajalla. Sosiaalityöntekijät tuovat työn joskus mukanaan kotiin, he kuitenkin pyrkivät aktiivisesti käsittelemään näitä tunteita jo työpäivän aikana esimerkiksi keskustellen työkaverin kanssa. Tämä on tietoista psyykkistä työtä. Työntekijöiden välisen keskustelun voidaan sanoa toimivan myös coping-keinona psyykettä näin järjestäen. Jos kuitenkin esimerkiksi kiire työpäivän aikana estää asian tai tilanteen välittömän purun, saattaa sosiaalityöntekijä tuoda työasioita mukanaan kotiin ja keskustella niistä esimerkiksi puolison tai ystävän kanssa.

Pääosin tiedostamattomat defenssimekanismit toimivat psyykkisessä itsesäätelyssä tunteiden hallintakeinojen ohella – yleensä niitä tukien. Defenssit aktivoituvat usein, kun tunteiden tiedolliseen käsittelyyn ei ole voimavaroja. Tutkielman toinen tärkeä johtopäätös onkin, että sosiaalityöntekijät tasapainottavat mieltään paljon, hallintakeinojen lisäksi, myös defenssien avulla. He esimerkiksi torjuvat liian ahdistavia ajatuksia ja tunteita. Sosiaalityöntekijät myös harrastavat sekä liikkuvat paljon ja purkavat näin tunteitaan toiminnaksi. Myös useita muita defenssimekanismeja, kuten huumori ja kieltäminen, on nostettavissa aineistosta esiin.

Kukaan kirjoituspyyntöön vastanneista sosiaaalityöntekijöistä ei kyseenalaistanut tämän tutkimuksen tarpeellisuutta, vaan psykologinen minän suojautuminen nähdään todella tärkeänä ja olennaisena osana sosiaalityötä. Myös ne lukuisat psykologiset keinot, niin defenssimekanismit kuin coping-keinot, joita tässä tutkimuksessa on nostettu esiin, kertovat omalta osaltaan sosiaalityön psyykkisestä kuormittavuudesta ja osoittavat näin aiheen tärkeyden niin asiakaslähtöisellä tasolla kuin yhteiskunnallisestikin.

Avainsanat: defenssimekanismit, coping-keinot, työssä jaksaminen, sosiaalityöntekijä, laadullinen tutkimus, teorialähtöinen sisällönanalyysi