"Runoilijan talo. Ei seiniä ollenkaan." - Ambivalenssi ja kaksoisyleisö Jukka Itkosen lastenrunoudessa
RASIMÄKI, TUIJA (2011)
2011
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21396
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21396
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään Jukka Itkosen (s. 1951) 1990–2000-luvulla ilmestynyttä lastenrunoutta suhteessa ambivalenttiin, kahdelle yleisölle suunnattuun kirjallisuuteen. Keskeiseksi nousee kysymys siitä, miten nonsense, karnevalismi ja intertekstuaaliset viittaukset rakentavat runojen kaksoispuhuttelevaa luonnetta eli tarjoavat sekä aikuis- että lapsilukijoille omat tulkintapositionsa. Nämä tulkintapositiot voidaan nähdä myös runojen implisiittisinä lukijoina. Eri yleisöiden tulkintatapoja suhteessa Itkosen runoihin tarkastellaan muun muassa kirjallisen kompetenssin käsitteen avulla. Runoihin sisäänkirjoitetut vastaanottopositiot havainnollistuvat sen perusteella, mitä eri lukijoiden voi ajatella niistä ymmärtävän, ja kuinka he mahdollisesti kaiken aiemmin lukemansa pohjalta niitä tulkitsevat.
Termeillä ambivalentti kirjallisuus, kaksoisyleisö ja kaksoispuhuttelu viitataan teokseen, jolla on kaksoispuhutteleva status eli sama teos puhuttelee sekä aikuis- että lapsiyleisöä. Olennaiseksi runojen nonsense- ja karnevalismipiirteiden käsittelyn yhteydessä nousevat näiden tyylilajien omat ambivalentit luonteet, jotka tukevat laajemmin myös Itkosen runojen ambivalenssia suhteessa yleisöihin. Runojen intertekstuaalisten viittausten tarkastelussa keskeisintä on lukijan kirjallinen kompetenssi, joka määrittelee, havaitseeko lukija intertekstuaaliset yhteydet vai ei.
Narratologiaan pohjaavia kaksoisyleisöteorioita sovelletaan tutkimuksessa runoaineistoon. Lisäksi kaksoisyleisön tutkimukseen sovelletaan myös lyriikan teoriaa roolirunosta ja runon puhujista. Edelleen tarkasteluun tulee runouden luonne aukkoisena tekstinä, millä on myös oma vaikutuksensa Itkosen runojen kaksoispuhuttelevaan statukseen.
Tutkielmassa osoitetaan Itkosen lastenrunouden sisältävän monipuolisesti rakentuvaa kaksoispuhuttelua, mikä pohjaa osaltaan runojen kielellisiin ja sisällöllisiin tyylipiirteisiin, intertekstuaalisiin viittauksiin ja toisaalta roolirunomuotoon sekä runon puhetasoihin. Tutkielman sivujuonteina kulkevat vielä runoissa ilmenevät koomisen keinot sekä se, miten koomiset piirteet tukevat eri lukijapositioita. Runojen satiiriset, parodiset ja ironiset ulottuvuudet sekä kielellinen koomisuus avautuvat myös eri tavoin yleisöistä riippuen.
Asiasanat: kaksoisyleisö, karnevalismi, kirjallinen kompetenssi, lastenkirjallisuuden tutkimus, lastenlyriikka, nonsense, rooliruno
Termeillä ambivalentti kirjallisuus, kaksoisyleisö ja kaksoispuhuttelu viitataan teokseen, jolla on kaksoispuhutteleva status eli sama teos puhuttelee sekä aikuis- että lapsiyleisöä. Olennaiseksi runojen nonsense- ja karnevalismipiirteiden käsittelyn yhteydessä nousevat näiden tyylilajien omat ambivalentit luonteet, jotka tukevat laajemmin myös Itkosen runojen ambivalenssia suhteessa yleisöihin. Runojen intertekstuaalisten viittausten tarkastelussa keskeisintä on lukijan kirjallinen kompetenssi, joka määrittelee, havaitseeko lukija intertekstuaaliset yhteydet vai ei.
Narratologiaan pohjaavia kaksoisyleisöteorioita sovelletaan tutkimuksessa runoaineistoon. Lisäksi kaksoisyleisön tutkimukseen sovelletaan myös lyriikan teoriaa roolirunosta ja runon puhujista. Edelleen tarkasteluun tulee runouden luonne aukkoisena tekstinä, millä on myös oma vaikutuksensa Itkosen runojen kaksoispuhuttelevaan statukseen.
Tutkielmassa osoitetaan Itkosen lastenrunouden sisältävän monipuolisesti rakentuvaa kaksoispuhuttelua, mikä pohjaa osaltaan runojen kielellisiin ja sisällöllisiin tyylipiirteisiin, intertekstuaalisiin viittauksiin ja toisaalta roolirunomuotoon sekä runon puhetasoihin. Tutkielman sivujuonteina kulkevat vielä runoissa ilmenevät koomisen keinot sekä se, miten koomiset piirteet tukevat eri lukijapositioita. Runojen satiiriset, parodiset ja ironiset ulottuvuudet sekä kielellinen koomisuus avautuvat myös eri tavoin yleisöistä riippuen.
Asiasanat: kaksoisyleisö, karnevalismi, kirjallinen kompetenssi, lastenkirjallisuuden tutkimus, lastenlyriikka, nonsense, rooliruno