Juhani Aho rauhanajattelijana. Tapaustutkimus pasifismin teorian ja käytännön jännitteestä ja sen yhteensovittamisyrityksistä Ahon kirjallisessa tuotannossa.
KLEMETTI, NIILO (2011)
2011
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21386
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21386
Tiivistelmä
Pro-gradu tutkielmassani olen perehtynyt Juhani Ahon rauhanajattelun ristiriitaisuuteen suhteessa sodan ja rauhan ajattelun problematiikkaan. Tarkastelen kuinka Ahon väkivallattomuutta ja pasifismia korostanut ajattelu kohtasi aikansa poliittisen todellisuuden sekä suhteessa Venäjään että vuoden 1918 sisällissotaan.
Tutkimukseni taustalla on ajatus, että Ahon yleisesti rauhaa korostaneen ajattelun oli vaikea olla puolustamatta ”omaa” sotaa joutuessaan keskelle vuoden 1918 sisällisotaa. Syntynyt jännite olla yleisesti pasifisti, mutta tukea omaa väkivaltaa riisuu sodan ja rauhan ajattelun vastakohtaisuutta ja korostaa, ettei problematiikka ole mustavalkoinen vaan moninainen ja päällekkäinen. Kirjailijan rauhanajattelun monisyisyys ja ristiriitaisuus käy esille Ahon laajassa tuotannossa, josta sodan ja rauhan kysymyksien kanssa suoraan keskustelevina kirjoina ovat Rauhan erakko ja Hajamietteitä kapinaviikoilta muun tuotannon osoittaessa Ahon rauhanajattelun kehitystä ja murrosta. Ahon rauhanajattelu pyrki yhteensovittamaan jännitettä rauhan varjelemisen/väkivaltaan osallistumisen välillä, ollen ainutlaatuinen yksilötapaus rauhanajattelun historiassa.
Työni sijoittuu rauhanajattelun aatehistoriaan, ja keskustelee oikean ja väärän sodan asetelmasta Pentti Airaksen Fredrik Suuren ajattelua pohtivaa tutkimusta vasten sekä syventää Juhani Ahon rauhanajattelun ymmärtämistä oikeutetun sodankäynnin teoreettista keskustelua tarkastelemalla. Tutkielma ottaa kantaa kuinka esteettisen tutkimusotteen käytöllä kyetään kansainvälisen politiikan teoriassa ja tutkimuksessa rikastamaan vanhasta uutta ja avaamaan uusiä näkökulmia itse tieteenalaan ja sen näköpiiriin.
Juhani Aho ei jättänyt sivistykseen ja oikeudenmukaisuuteen nojaavaa rauhan idealismiaan, ja katui jälkikäteen valintaansa tukea valkoisia Suomen sisällissodassa. Aho kävi sisällissodan henkisesti sisällään ja vasta sota kirkasti kirjailijan rauhanajattelun ja saumasi hänen rauhanuskonsa ehdottomaksi.
On eri asia vaatia rauhaa kuin olla valmis kamppailemaan sen puolesta aktiivisesti omia hetkellisiä intressejä vastaan.
Asiasanat:Juhani Aho, rauhanajattelu, estetiikka, sota, rauha
Tutkimukseni taustalla on ajatus, että Ahon yleisesti rauhaa korostaneen ajattelun oli vaikea olla puolustamatta ”omaa” sotaa joutuessaan keskelle vuoden 1918 sisällisotaa. Syntynyt jännite olla yleisesti pasifisti, mutta tukea omaa väkivaltaa riisuu sodan ja rauhan ajattelun vastakohtaisuutta ja korostaa, ettei problematiikka ole mustavalkoinen vaan moninainen ja päällekkäinen. Kirjailijan rauhanajattelun monisyisyys ja ristiriitaisuus käy esille Ahon laajassa tuotannossa, josta sodan ja rauhan kysymyksien kanssa suoraan keskustelevina kirjoina ovat Rauhan erakko ja Hajamietteitä kapinaviikoilta muun tuotannon osoittaessa Ahon rauhanajattelun kehitystä ja murrosta. Ahon rauhanajattelu pyrki yhteensovittamaan jännitettä rauhan varjelemisen/väkivaltaan osallistumisen välillä, ollen ainutlaatuinen yksilötapaus rauhanajattelun historiassa.
Työni sijoittuu rauhanajattelun aatehistoriaan, ja keskustelee oikean ja väärän sodan asetelmasta Pentti Airaksen Fredrik Suuren ajattelua pohtivaa tutkimusta vasten sekä syventää Juhani Ahon rauhanajattelun ymmärtämistä oikeutetun sodankäynnin teoreettista keskustelua tarkastelemalla. Tutkielma ottaa kantaa kuinka esteettisen tutkimusotteen käytöllä kyetään kansainvälisen politiikan teoriassa ja tutkimuksessa rikastamaan vanhasta uutta ja avaamaan uusiä näkökulmia itse tieteenalaan ja sen näköpiiriin.
Juhani Aho ei jättänyt sivistykseen ja oikeudenmukaisuuteen nojaavaa rauhan idealismiaan, ja katui jälkikäteen valintaansa tukea valkoisia Suomen sisällissodassa. Aho kävi sisällissodan henkisesti sisällään ja vasta sota kirkasti kirjailijan rauhanajattelun ja saumasi hänen rauhanuskonsa ehdottomaksi.
On eri asia vaatia rauhaa kuin olla valmis kamppailemaan sen puolesta aktiivisesti omia hetkellisiä intressejä vastaan.
Asiasanat:Juhani Aho, rauhanajattelu, estetiikka, sota, rauha