Työn epävarmuuden yhteydet hyvinvointiin: työllistymisusko yhteyttä muuntavana tekijänä
SAVANDER, MARKUS (2011)
2011
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21383
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21383
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työn epävarmuuden ja työllistymisuskon yhteyksiä hyvinvointiin. Hyvinvointia kuvattiin työnvaihtoaikeilla, uupumusasteisella väsymyksellä sekä fyysisillä ja psyykkisillä oireilla. Lisäksi tutkittiin, muuntaako työllistymisusko työn epävarmuuden ja hyvinvoinnin yhteyksiä. Oletuksena oli, että työllistymisusko yksilön voimavarana voisi vähentää työn epävarmuuden kielteisiä yhteyksiä hyvinvointiin.
Tutkimuksen aineisto perustui kyselytutkimukseen, johon oli vastannut 2137 Jyväskylän ja Tampereen yliopiston henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä. Vastanneista 66 prosenttia oli naisia ja 34 prosenttia miehiä. Keskimäärin vastaajat olivat 43-vuotiaita. Heistä 31 prosentilla oli akateeminen jatkotutkinto, 44 prosentilla oli maisterin tutkinto ja 25 prosenttia oli tätä alemmin koulutettuja. 43 prosenttia vastaajista oli vakituisessa ja 57 prosenttia määräaikaisessa työsuhteessa. Aineisto kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen ”Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia?” ja se kerättiin syksyllä 2008.
Työn epävarmuuden, työllistymisuskon ja hyvinvoinnin yhteyksiä analysoitiin hierarkkisella regressioanalyysilla. Oletusten mukaisesti työn epävarmuus oli positiivisesti yhteydessä kaikkiin tutkittuihin hyvinvoinnin osatekijöihin. Samoin oletusten mukaisesti työllistymisusko oli negatiivisesti yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen sekä fyysisiin ja psyykkisiin terveysoireisiin, mutta oletettua positiivista yhteyttä työllistymisuskon ja työnvaihtoaikeiden välillä ei ollut. Työllistymisusko ei myöskään muuntanut mitään työn epävarmuuden ja hyvinvoinnin kuvaajien välistä yhteyttä. Työn epävarmuuden selitysaste regressiomalleissa oli kohtalainen (enimmillään 10 %) ja työllistymisuskon selitysaste pieni (1–2 %).
Tutkimus osoitti, että työpaikoilla tulisi kiinnittää huomiota työntekijöiden kokemaan työn epävarmuuteen ja sen negatiivisia vaikutuksia pitäisi pyrkiä vähentämään hyvinvoinnin parantamiseksi. Käytännössä tämä voisi toteutua esimerkiksi avoimella organisaation sisäisellä tiedonkululla ja osallistavalla päätöksenteolla. Työllistymisuskoa tukemalla esimerkiksi koulutuksen ja sosiaalisten verkostojen laajentamisen avulla voitaisiin myös vaikuttaa myönteisesti nykyisten ja tulevien työntekijöiden hyvinvointiin.
Avainsanat: työn epävarmuus, työllistymisusko, työnvaihtoaikeet, uupumusasteinen väsymys, fyysiset oireet, psyykkiset oireet, moderaattori
Tutkimuksen aineisto perustui kyselytutkimukseen, johon oli vastannut 2137 Jyväskylän ja Tampereen yliopiston henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä. Vastanneista 66 prosenttia oli naisia ja 34 prosenttia miehiä. Keskimäärin vastaajat olivat 43-vuotiaita. Heistä 31 prosentilla oli akateeminen jatkotutkinto, 44 prosentilla oli maisterin tutkinto ja 25 prosenttia oli tätä alemmin koulutettuja. 43 prosenttia vastaajista oli vakituisessa ja 57 prosenttia määräaikaisessa työsuhteessa. Aineisto kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen ”Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia?” ja se kerättiin syksyllä 2008.
Työn epävarmuuden, työllistymisuskon ja hyvinvoinnin yhteyksiä analysoitiin hierarkkisella regressioanalyysilla. Oletusten mukaisesti työn epävarmuus oli positiivisesti yhteydessä kaikkiin tutkittuihin hyvinvoinnin osatekijöihin. Samoin oletusten mukaisesti työllistymisusko oli negatiivisesti yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen sekä fyysisiin ja psyykkisiin terveysoireisiin, mutta oletettua positiivista yhteyttä työllistymisuskon ja työnvaihtoaikeiden välillä ei ollut. Työllistymisusko ei myöskään muuntanut mitään työn epävarmuuden ja hyvinvoinnin kuvaajien välistä yhteyttä. Työn epävarmuuden selitysaste regressiomalleissa oli kohtalainen (enimmillään 10 %) ja työllistymisuskon selitysaste pieni (1–2 %).
Tutkimus osoitti, että työpaikoilla tulisi kiinnittää huomiota työntekijöiden kokemaan työn epävarmuuteen ja sen negatiivisia vaikutuksia pitäisi pyrkiä vähentämään hyvinvoinnin parantamiseksi. Käytännössä tämä voisi toteutua esimerkiksi avoimella organisaation sisäisellä tiedonkululla ja osallistavalla päätöksenteolla. Työllistymisuskoa tukemalla esimerkiksi koulutuksen ja sosiaalisten verkostojen laajentamisen avulla voitaisiin myös vaikuttaa myönteisesti nykyisten ja tulevien työntekijöiden hyvinvointiin.
Avainsanat: työn epävarmuus, työllistymisusko, työnvaihtoaikeet, uupumusasteinen väsymys, fyysiset oireet, psyykkiset oireet, moderaattori