Vanhainkoti sosiaalisen yhteisyyden tilana - miten kehittää yhteisöllistä arkielämää
TOIVANEN, IRENE (2011)
2011
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21380
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21380
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kuuden vanhainkodissa asuvan ihmisen kokemuksia vanhuuden elämänvaiheesta ja asuinympäristönsä yhteisöllisyydestä. Huomion kohteena olivat ennen kaikkea asukkaitten keskinäiset suhteet ja osallistuminen yhteisyyttä aikaansaavina tekijöinä. Neljännessä iässä olevien ihmisten lukumäärä tulee kasvamaan maassamme tuntuvasti seuraavien vuosikymmenien aikana. Miten heidän käy? Ovatko he nyky-yhteiskunnan ulkopuolisia ja yhteisöllisyydestä osattomia, oman huoneensa tai vieläkin pienemmän elämänpiirin, oman sänkynsä vankeja? Miten vanhainkodeista, ryhmäkodeista ym. saataisiin yhteisöllisiä, kodinomaisia paikkoja? Sosiaalisuus kuuluu olennaisesti ihmisenä olemiseen. Tutkimus sijoittuu aikuiskasvatustieteen ja sosiaalipedagogiikan alueelle. Sosiaalipedagogiikan tavoitteena on ihmisten auttaminen yhteisöihin liittymisessä.
Tutkimuksen lähestymistapa ja filosofinen tausta perustuvat eksistentiaalis-fenomenologiseen tutkimusotteeseen ja holistiseen ihmiskäsitykseen. Eksistentiaalis-fenomenologisessa tutkimuksessa tutkija pyrkii tavoittamaan inhimillisen kokemuksen ja kuvailemaan sen mahdollisimman tarkasti. Fenomenologian mukaan jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen taustansa, joka vaikuttaa hänen tapaansa kohdata elämismaailma.
Tuloksina esitellään aluksi kaikkien tutkimukseen osallistuneiden yksilökohtaiset merkitysverkostot. Yleisiä merkitysverkostoja muodostui neljä, jotka nimettiin keskeisten kokemusta rakentavien merkitysten mukaan: Sopeutuja, Omissa oloissaan viihtyjä, Yksinäinen odottaja ja Omien arvojensa mukaan eläjä. Nämä tyypittelyt kuvaavat keskeisiä ydinmerkityksiä, joista tutkittavien kokemukset yhteisöllisyydestä ja vanhuudesta rakentuvat.
Vanhainkodissa, jossa tutkimukseen osallistuneet asuivat, järjestettiin paljon erilaista viriketoimintaa. Passiivinen osallistumien ei kuitenkaan rakentanut yhteisyyttä asukkaiden välille. Osallistumista vaikeuttivat myös kuulo-ongelmat ja liikkumisvaikeudet. Aikaisempien harrastusten jatkuminen olisi tukenut identiteetin rakentumista; iän tuomat toiminnanrajoitteet estivät kuitenkin tämän.
Leimaa antavin piirre yhteisöllisyyden kokemisessa oli asukkaiden keskinäisen, spontaanin sosiaalisen kanssakäymisen puute. Arkielämää ei eletty eikä rakennettu yhdessä. Vanhainkodissa syntyi kuitenkin myös ystävyyssuhteita ja kontaktia otettiin toisiin asukkaisiin. Kahdenkeskiset ystävyyssuhteet olivat tärkeitä, mutta ne eivät laajentuneet useampien ystävyydeksi, jolloin ne olisivat rakentaneet yhteisöllisyyttä.
Tutkimukseen osallistuneet kuusi ihmistä ikävöivät hyvää vanhuutta, johon heidän mielestään kuuluivat terveys ja toimintakyky, riittävästi hoitohenkilökuntaa, arvostava kohtelu ja viihtyisä ympäristö.
Asiasanat:vanhainkoti, yhteisö, yhteisöllisyys, vuorovaikutus, osallistuminen, fenomenologia
ABSTRACT
The aim of this study is to describe the experiences of six retirement home residents regarding their view on old age and the sense of community in their residential environment. The main focus was in the interrelationships and the residents’ participation as creators of community. The amount of people in the fourth age is going to grow substantially in our society within the next decades. How will they manage? Will they become outsiders of the modern society, prisoners in their own rooms or even worse, their own beds? How would it be possible to create retirement homes, nursing homes etc. more communal, domestic environments? Humans are social beings. The study is placed in the area of adult education and social pedagogy. The aim of social pedagogy is to help people to join communities.
The approach and philosophical background of this study is based on the method of existential- phenomenology and the holistic concept of man. In the existential-phenomenological research a researcher seeks to find the human experience, and aims to describe it as accurately as possible. Phenomenology recognizes that every human being has their own unique background, which influences their view towards life.
The results of the first part of the research are presented in idiographic form as networks of an individual meaning. After that four general networks of meaning were formed, and they were named according to the essential experience constructing elements: Adaptable ones, The ones who prefer to be alone, The lonely ones, who await and The ones, who live according to their own values. These characters describe some essential meanings in the experiences with participants regarding community and old age.
Many activities were arranged in the retirement home, where the participants were living. Passive participation failed to create community among the residents. It was also difficult to participate due to auditory and faculty of mobility problems. Continuity of earlier interests would have been supportive towards building identity; however insufficiencies because of age prevent this.
The most characteristic feature as experiencing community was the lack of mutual, spontaneous social life. Everyday life was not lived and constructed together. However many friendships were created and contact taken with others. Friendships were important, but they didn’t widen to friendships of more than two, which would have led to the forming of a community.
The six participants in this study were longing for gratifying old age, combined by health and ability to function, sufficient staffing, appreciative treatment and comfortable environment.
Key words: retirement home, community, communal, interaction, participation, phenomenology.
Tutkimuksen lähestymistapa ja filosofinen tausta perustuvat eksistentiaalis-fenomenologiseen tutkimusotteeseen ja holistiseen ihmiskäsitykseen. Eksistentiaalis-fenomenologisessa tutkimuksessa tutkija pyrkii tavoittamaan inhimillisen kokemuksen ja kuvailemaan sen mahdollisimman tarkasti. Fenomenologian mukaan jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen taustansa, joka vaikuttaa hänen tapaansa kohdata elämismaailma.
Tuloksina esitellään aluksi kaikkien tutkimukseen osallistuneiden yksilökohtaiset merkitysverkostot. Yleisiä merkitysverkostoja muodostui neljä, jotka nimettiin keskeisten kokemusta rakentavien merkitysten mukaan: Sopeutuja, Omissa oloissaan viihtyjä, Yksinäinen odottaja ja Omien arvojensa mukaan eläjä. Nämä tyypittelyt kuvaavat keskeisiä ydinmerkityksiä, joista tutkittavien kokemukset yhteisöllisyydestä ja vanhuudesta rakentuvat.
Vanhainkodissa, jossa tutkimukseen osallistuneet asuivat, järjestettiin paljon erilaista viriketoimintaa. Passiivinen osallistumien ei kuitenkaan rakentanut yhteisyyttä asukkaiden välille. Osallistumista vaikeuttivat myös kuulo-ongelmat ja liikkumisvaikeudet. Aikaisempien harrastusten jatkuminen olisi tukenut identiteetin rakentumista; iän tuomat toiminnanrajoitteet estivät kuitenkin tämän.
Leimaa antavin piirre yhteisöllisyyden kokemisessa oli asukkaiden keskinäisen, spontaanin sosiaalisen kanssakäymisen puute. Arkielämää ei eletty eikä rakennettu yhdessä. Vanhainkodissa syntyi kuitenkin myös ystävyyssuhteita ja kontaktia otettiin toisiin asukkaisiin. Kahdenkeskiset ystävyyssuhteet olivat tärkeitä, mutta ne eivät laajentuneet useampien ystävyydeksi, jolloin ne olisivat rakentaneet yhteisöllisyyttä.
Tutkimukseen osallistuneet kuusi ihmistä ikävöivät hyvää vanhuutta, johon heidän mielestään kuuluivat terveys ja toimintakyky, riittävästi hoitohenkilökuntaa, arvostava kohtelu ja viihtyisä ympäristö.
Asiasanat:vanhainkoti, yhteisö, yhteisöllisyys, vuorovaikutus, osallistuminen, fenomenologia
ABSTRACT
The aim of this study is to describe the experiences of six retirement home residents regarding their view on old age and the sense of community in their residential environment. The main focus was in the interrelationships and the residents’ participation as creators of community. The amount of people in the fourth age is going to grow substantially in our society within the next decades. How will they manage? Will they become outsiders of the modern society, prisoners in their own rooms or even worse, their own beds? How would it be possible to create retirement homes, nursing homes etc. more communal, domestic environments? Humans are social beings. The study is placed in the area of adult education and social pedagogy. The aim of social pedagogy is to help people to join communities.
The approach and philosophical background of this study is based on the method of existential- phenomenology and the holistic concept of man. In the existential-phenomenological research a researcher seeks to find the human experience, and aims to describe it as accurately as possible. Phenomenology recognizes that every human being has their own unique background, which influences their view towards life.
The results of the first part of the research are presented in idiographic form as networks of an individual meaning. After that four general networks of meaning were formed, and they were named according to the essential experience constructing elements: Adaptable ones, The ones who prefer to be alone, The lonely ones, who await and The ones, who live according to their own values. These characters describe some essential meanings in the experiences with participants regarding community and old age.
Many activities were arranged in the retirement home, where the participants were living. Passive participation failed to create community among the residents. It was also difficult to participate due to auditory and faculty of mobility problems. Continuity of earlier interests would have been supportive towards building identity; however insufficiencies because of age prevent this.
The most characteristic feature as experiencing community was the lack of mutual, spontaneous social life. Everyday life was not lived and constructed together. However many friendships were created and contact taken with others. Friendships were important, but they didn’t widen to friendships of more than two, which would have led to the forming of a community.
The six participants in this study were longing for gratifying old age, combined by health and ability to function, sufficient staffing, appreciative treatment and comfortable environment.
Key words: retirement home, community, communal, interaction, participation, phenomenology.