Kertojan käsitteen hallinta esimerkkinä abiturienttien tekstitaidoista ja opetuksellisista haasteista
PÖYHÖNEN, RIIKKA (2011)
2011
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21377
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21377
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani abiturienttien tietoja ja taitoja kertojan käsitteestä suhteessa lukion kirjallisuudenopetuksesta käytävään keskusteluun.
Keskustelussa kirjallisuudenopetuksesta, -oppikirjoista ja ylioppilaskokeesta vaaditaan eri osa-alueiden kehittämistä opiskelijoille ja opettajille reilumpaan suuntaan. Oppikirjat, opetussuunnitelma ja ylioppilaskoe eivät vastaa toisiaan, vaan vastuu oikean asian opettamisesta on opettajalla. Kirjallisuudenopetuksen ja -tutkimuksen välinen kuilu on kasvanut kohtuuttomaksi, sillä käsitekategoriat ovat niin monimutkaiset. Kirjallisuustiede on kehittynyt perinteisen narratologian ajoista, mutta uusin tutkimustieto ei näy opetuksessa.
Tutkin kyselyllä keräämääni aineistoa esimerkkinä kirjallisuuden käsitteiden hallitsemisesta. Tutkimustulokseni saavutan yhdistämällä aineistohavaintoni ajankohtaiseen keskusteluun. Tärkein keskustelukumppanini ja vasta-argumenttieni kohde on Elina Kouki ja tukeudun lisäksi Avain-lehteen kirjoittaneiden ammattilaisten artikkeleihin. Tuen havaintoni ja tutkimustulokseni käydyn keskustelun lisäksi myös epäluonnolliseen narratologiaan, esimerkiksi Ruedigen Heinzen ja Henrik Skov Nielsenin kirjoituksiin.
Opetuksen käyttämät tiukkarajaiset käsitekategoriat eivät tämän tutkimuksen valossa riitä opetussuunnitelman ja ylioppilastutkintolautakunnan vaatimuksiin. Tutkimukseni esittääkin kehityskohteiksi erityisesti käsitteiden arkikielisten käyttömahdollisuuksien havaitsemisen, sekä kontekstuaalisen että tekstuaalisen analysoinnin arvostamisen ja siirtymisen tiukoista kategorioista akselimalliseen käsiteajatteluun.
Asiasanat:kirjallisuudenopetus, tekstitaito, kertoja, epäluonnollinen narratologia, kyselytutkimus, teksti, konteksti
Keskustelussa kirjallisuudenopetuksesta, -oppikirjoista ja ylioppilaskokeesta vaaditaan eri osa-alueiden kehittämistä opiskelijoille ja opettajille reilumpaan suuntaan. Oppikirjat, opetussuunnitelma ja ylioppilaskoe eivät vastaa toisiaan, vaan vastuu oikean asian opettamisesta on opettajalla. Kirjallisuudenopetuksen ja -tutkimuksen välinen kuilu on kasvanut kohtuuttomaksi, sillä käsitekategoriat ovat niin monimutkaiset. Kirjallisuustiede on kehittynyt perinteisen narratologian ajoista, mutta uusin tutkimustieto ei näy opetuksessa.
Tutkin kyselyllä keräämääni aineistoa esimerkkinä kirjallisuuden käsitteiden hallitsemisesta. Tutkimustulokseni saavutan yhdistämällä aineistohavaintoni ajankohtaiseen keskusteluun. Tärkein keskustelukumppanini ja vasta-argumenttieni kohde on Elina Kouki ja tukeudun lisäksi Avain-lehteen kirjoittaneiden ammattilaisten artikkeleihin. Tuen havaintoni ja tutkimustulokseni käydyn keskustelun lisäksi myös epäluonnolliseen narratologiaan, esimerkiksi Ruedigen Heinzen ja Henrik Skov Nielsenin kirjoituksiin.
Opetuksen käyttämät tiukkarajaiset käsitekategoriat eivät tämän tutkimuksen valossa riitä opetussuunnitelman ja ylioppilastutkintolautakunnan vaatimuksiin. Tutkimukseni esittääkin kehityskohteiksi erityisesti käsitteiden arkikielisten käyttömahdollisuuksien havaitsemisen, sekä kontekstuaalisen että tekstuaalisen analysoinnin arvostamisen ja siirtymisen tiukoista kategorioista akselimalliseen käsiteajatteluun.
Asiasanat:kirjallisuudenopetus, tekstitaito, kertoja, epäluonnollinen narratologia, kyselytutkimus, teksti, konteksti