Miten kertoa kivusta? Väkivallan muodot ja sen kuvaamisen keinot Arundhati Royn teoksessa The God of Small Things ja Bernardine Evariston runoromaanissa The Emperor's Babe
AHO, RAISA (2011)
2011
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21374
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21374
Tiivistelmä
Yleisen kirjallisuustieteen pro gradu -tutkielmassani tarkastelen erilaisia väkivallan ilmenemismuotoja ja niiden kuvaamisen keinoja kahdessa kaunokirjallisessa teoksessa, eli Arundhati Royn romaanissa The God of Small Things (1997) ja Bernardine Evariston runoromaanissa The Emperor’s Babe (2001). Päädyin tarkastelemaan juuri näitä kahta teosta rinnakkain sekä sisällöllisistä, temaattisista, kirjallisuushistoriallisista että kerronnallisista syistä. Ne molemmat kuuluvat niin sanotun postkoloniaalisen kirjallisuuden traditioon, mutta eri tavoilla. Molemmissa käsitellään väkivaltaa ja sen traumatisoivaa luonnetta, mutta kertojaratkaisujen erot tuovat väkivallan kuvauksiin erilaisia painotuksia.
Tutkimukseni lähtee liikkeelle sekä ruumiillisen kivun että traumaattisen kokemuksen kieltä pakenevasta luonteesta. Molempia ilmiöitä on tarkasteltu siitä lähtökohdasta, että ne ovat symboloimattomia, ja niiden sanoiksi pukeminen on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Kivun verbalisoimisen mahdottomuuden ajatuksen on esittänyt tutkija Elaine Scarry. Traumatutkija Sirkka Knuuttila pyrkii puolestaan ottamaan etäisyyttä ajatukseen, jonka mukaan traumaa ei voi verbalisoida, ja keskittyy sen sijaan trauman representaatioiden esteettisiin keinoihin osana eheytymisprosessia. Omassa työssäni olen pyrkinyt yhdistelemään näitä lähtökohtia tarkastelemalla sekä tilanteita, joissa teosten henkilöhahmojen kieli lamaantuu kivuliaiden ja traumaattisten kokemusten seurauksena että sitä, miten teosten kertoja kuitenkin pystyy verbalisoimaan nuo kokemukset kaunokirjalliseksi tekstiksi.
Työn teoreettinen lähtökohta yhdistää retorisen, kognitiivisen ja feministisen tutkimusotteen. Näin pyrin pääsemään käsiksi siihen, millaisia tulkintamahdollisuuksia väkivaltatilanteiden kuvailuun käytetty kieli luo. Tarkastelen muun muassa väkivallan kuvauksiin käytettyjä metaforia, symboleja ja myyttejä. Jonkin verran esille nousee myös intertekstuaalisuuteen ja kerronnallisiin ratkaisuihin liittyviä kysymyksiä ja tulkintoja.
Väkivaltatilanteiden kuvauksia lukiessani olen kysynyt muun muassa sitä, miten niiden luentaan vaikuttaa kohteen ja tekijän sukupuolet. Onko fiktiivinen väkivalta siis erilaista riippuen uhrin sosiaalisesta sukupuolesta? Tai vastaavasti kuvataanko väkivaltaan syyllistynyt hahmo eri tavoin mies- ja naishahmojen kohdalla? Kovin yksiselitteistä vastausta tähän ei löytynyt. Väkivaltatilanteiden kuvaukset kyllä vaihtelivat, mutta ehkä enemminkin esimerkiksi kertojaratkaisuista kuin henkilöhahmojen sukupuolesta riippuen. Kenties voisi silti väittää, että naishahmoilla väkivaltaan ja aggressioon liittyi osin emansipatorinen ulottuvuus, jollaista en väkivaltaisissa mieshahmoissa havainnut.
Valitusta näkökulmasta johtuen työ jäsentyy siten, että neljästä analyysiluvusta kolme jakaantuu kohdeteosten henkilöhahmojen sukupuolen mukaan. Viimeinen käsittelyluku, luku 6, puolestaan siirtyy tarkastelemaan kohdeteoksissani ilmeneviä väkivallan makrotasoja, eli rakenteellista väkivaltaa sekä konkreettisena että henkisenä ilmiönä.
Asiasanat:väkivalta, trauma, postkoloniaalinen romaani, kertova runous, kognitiivinen kirjallisuudentutkimus, retoriikka, feministinen kirjallisuudentutkimus, metafora, symboli, myytti
Tutkimukseni lähtee liikkeelle sekä ruumiillisen kivun että traumaattisen kokemuksen kieltä pakenevasta luonteesta. Molempia ilmiöitä on tarkasteltu siitä lähtökohdasta, että ne ovat symboloimattomia, ja niiden sanoiksi pukeminen on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Kivun verbalisoimisen mahdottomuuden ajatuksen on esittänyt tutkija Elaine Scarry. Traumatutkija Sirkka Knuuttila pyrkii puolestaan ottamaan etäisyyttä ajatukseen, jonka mukaan traumaa ei voi verbalisoida, ja keskittyy sen sijaan trauman representaatioiden esteettisiin keinoihin osana eheytymisprosessia. Omassa työssäni olen pyrkinyt yhdistelemään näitä lähtökohtia tarkastelemalla sekä tilanteita, joissa teosten henkilöhahmojen kieli lamaantuu kivuliaiden ja traumaattisten kokemusten seurauksena että sitä, miten teosten kertoja kuitenkin pystyy verbalisoimaan nuo kokemukset kaunokirjalliseksi tekstiksi.
Työn teoreettinen lähtökohta yhdistää retorisen, kognitiivisen ja feministisen tutkimusotteen. Näin pyrin pääsemään käsiksi siihen, millaisia tulkintamahdollisuuksia väkivaltatilanteiden kuvailuun käytetty kieli luo. Tarkastelen muun muassa väkivallan kuvauksiin käytettyjä metaforia, symboleja ja myyttejä. Jonkin verran esille nousee myös intertekstuaalisuuteen ja kerronnallisiin ratkaisuihin liittyviä kysymyksiä ja tulkintoja.
Väkivaltatilanteiden kuvauksia lukiessani olen kysynyt muun muassa sitä, miten niiden luentaan vaikuttaa kohteen ja tekijän sukupuolet. Onko fiktiivinen väkivalta siis erilaista riippuen uhrin sosiaalisesta sukupuolesta? Tai vastaavasti kuvataanko väkivaltaan syyllistynyt hahmo eri tavoin mies- ja naishahmojen kohdalla? Kovin yksiselitteistä vastausta tähän ei löytynyt. Väkivaltatilanteiden kuvaukset kyllä vaihtelivat, mutta ehkä enemminkin esimerkiksi kertojaratkaisuista kuin henkilöhahmojen sukupuolesta riippuen. Kenties voisi silti väittää, että naishahmoilla väkivaltaan ja aggressioon liittyi osin emansipatorinen ulottuvuus, jollaista en väkivaltaisissa mieshahmoissa havainnut.
Valitusta näkökulmasta johtuen työ jäsentyy siten, että neljästä analyysiluvusta kolme jakaantuu kohdeteosten henkilöhahmojen sukupuolen mukaan. Viimeinen käsittelyluku, luku 6, puolestaan siirtyy tarkastelemaan kohdeteoksissani ilmeneviä väkivallan makrotasoja, eli rakenteellista väkivaltaa sekä konkreettisena että henkisenä ilmiönä.
Asiasanat:väkivalta, trauma, postkoloniaalinen romaani, kertova runous, kognitiivinen kirjallisuudentutkimus, retoriikka, feministinen kirjallisuudentutkimus, metafora, symboli, myytti