Miksi säästämme liian vähän?
PETRO, NOORA (2011)
2011
Kansantaloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21370
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21370
Tiivistelmä
Yleisesti tunnettu tosiasia on, että kuluttajat säästävät tällä hetkellä globaalisti liian vähän. Riittämätön säästäminen näkyy talouden heikkona kykynä sietää huonompia kasvuvuosia tai jopa taantumia. Alisäästämisongelmaa ei ole kuitenkaan otettu huomioon poliittisella sektorilla riittävän vakavasti, vaan sekä julkinen, että yksityinen sektori on päästetty monissa maissa velkaantumaan aivan kestämättömälle tasolle.
Säästämistä ovat mallintaneet kaikki taloustieteelliset koulukunnat mallintaessaan intertemporaalista kulutusta. Neoklassinen talousteoria esittää säästämisen muotoutuvan optimaaliseksi kuluttajan oman hyödyn maksimoinnin kautta. Modernit ekonomistit pitävät kuluttajan rationaalisiin oletuksiin perustuvaa teoriaa riittämättömänä ja liian karkeana esityksenä säästämisen muodostumisesta.
Modernit taloustieteilijät ovat nostaneet uudelleen esille Keynesin esittämän käsitteen perusvaistot. Moderni taloustiede uskoo kulutuksen ja säästämisen koostuvan monitahoisemmista motiiveista kuin oman hyvinvoinnin maksimoinnista, näitä motiiveja käsitellään tutkimuksessa kattavasti. Uusi taloustieteen haara keskittyy kuluttajan epärationaalisuuksiin ja pyrkii mallintamaan säästämistä empiirisen datan perusteella. Modernin eli niin kutsutun behavioraalisen taloustieteen lähtökohta on pyrkiä ratkomaan talouden ongelmia myös lyhyellä tähtäimellä, eikä vain luottaa talouden itseohjautuvuuteen pitkällä tähtäimellä. Etsimällä kuluttajien käyttäytymisestä säännöllisiä epärationaalisuuksia niitä voidaan ehkäistä muun muassa tehokkaalla raha- ja finanssipolitiikalla.
Asiasanat:säästäminen, alisäästäminen behavioraalinen taloustiede, intertemporaalinen valinta, intertemporaalinen riski
Säästämistä ovat mallintaneet kaikki taloustieteelliset koulukunnat mallintaessaan intertemporaalista kulutusta. Neoklassinen talousteoria esittää säästämisen muotoutuvan optimaaliseksi kuluttajan oman hyödyn maksimoinnin kautta. Modernit ekonomistit pitävät kuluttajan rationaalisiin oletuksiin perustuvaa teoriaa riittämättömänä ja liian karkeana esityksenä säästämisen muodostumisesta.
Modernit taloustieteilijät ovat nostaneet uudelleen esille Keynesin esittämän käsitteen perusvaistot. Moderni taloustiede uskoo kulutuksen ja säästämisen koostuvan monitahoisemmista motiiveista kuin oman hyvinvoinnin maksimoinnista, näitä motiiveja käsitellään tutkimuksessa kattavasti. Uusi taloustieteen haara keskittyy kuluttajan epärationaalisuuksiin ja pyrkii mallintamaan säästämistä empiirisen datan perusteella. Modernin eli niin kutsutun behavioraalisen taloustieteen lähtökohta on pyrkiä ratkomaan talouden ongelmia myös lyhyellä tähtäimellä, eikä vain luottaa talouden itseohjautuvuuteen pitkällä tähtäimellä. Etsimällä kuluttajien käyttäytymisestä säännöllisiä epärationaalisuuksia niitä voidaan ehkäistä muun muassa tehokkaalla raha- ja finanssipolitiikalla.
Asiasanat:säästäminen, alisäästäminen behavioraalinen taloustiede, intertemporaalinen valinta, intertemporaalinen riski