Asian vierestä, omalla nimellä. Uutiskommentin lajipiirteiden kuvailua Aamulehdessä ja Ilkassa.
KELTTO, SARIANNE (2011)
2011
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21355
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21355
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani pyrin hahmottamaan, millaisia ovat sanomalehdissä etenkin 2000-luvulla yleisty-neiden uutiskommenttien geneeriset piirteet. Miellän toimittajan kirjoittamat kommentit ensisijaisesti tekstilajiksi eli genreksi, jota on tulkittava uutisten yhteydessä.
Tutkimukseni on luonteeltaan aineistolähtöistä genreanalyysiä, jossa hyödynnän keskustelunanalyysin kä-sitteistöä. Olen kiinnostunut siitä, millaisiin uutiskokonaisuuksin kommentti kirjoitetaan. Toiseksi tutkin, miten kommentti liittyy uutisen. Erittelen kommenttien ensisijaisia ja toissijaisia funktioita, jotka kukin tuottavat omanlaistaan lisäarvoa. Kolmas tutkimuskysymykseni käsittelee kommentin, sen kirjoittajan ja yleisön välistä suhdetta. Aineostona käytän uutiskokonaisuuksia Aamulehdestä ja Ilkasta, kustakin lehdestä yhden kuukauden ajalta.
Uutiskokonaisuuksissa kommentit ovat harvoin ainoa lisä varsinaisen pääuutisen rinnalla. Uutisten painoar-voa korostetiin mm. runsaalla kuvituksella ja kainalojutuilla. Valtaosassa aineiston uutisista esitettiin niin sanottu avoin kysymys. Niissä uutisen käsittelemä asia esitettiin asiana, josta voidaan vielä neuvotella. Kommentit suhteutuvat uutisiin viiden sisältöfunktion kautta. Ensimmäinen (1) funktio on kantaaottava: siinä joko puolustetaan tai vastustetaan uutisessa esitettyä näkemystä tai kritisoidaan uutisessa esiintyvän henkilön tai tahon toimintaa. Toinen (2) funktio on taustoittava: kommentin kirjoittaja kertaa uutistaustoja tai ennakoi tulevaa. Kolmas funktio (3) tarjoaa lisäinformaatiota, jota uutisessa ei kerrota. Neljännessä (4) funktiossa toimittaja jakaa yleisön kanssa uutisen teemaan liittyvän kokemuksen, joka voi olla hyvinkin yksi-tyinen. Viides (5) funktio tekee läpinäkyvämmäksi journalistista prosessia, jonka tuloksena juttu on synty-nyt. Näitä kommentteja, jotka kertovat journalismista, kutsun metakommenteiksi.
Kommenttien yleisöä kohtaan osoittama puhuttelu näyttäisi kulkevan osin käsi kädessä sisältöfunktioiden kanssa. Toimittajalla on valittavanaan joukko rooleja, jotka asettuvat läheinen-etäinen-jatkumolle suhtees-sa yleisöön. Jatkumon läheisessä päässä toimittaja on yleisön jäsen. Toimittaja kertoo yhteisiksi oletettuja kokemuksia yksityisestä elämänpiiristä; käyttä murreilmaisuja ja puhekielistä tyyliä; ei arkaile käyttä minä-ilmaisuja. Joissakin tapauksissa kommentti lähestyy enemmän kaunokirjallista tekstiä kuin asiatekstiä. Jat-kumon toisessa ääripäässä toimittaja pitäytyy tiukasti professionaalisessa roolissaan. Uutistekstin tavoin nämä kommentit ovat puhuttelussaan etäännyttäviä; kirjoittaja karttaa suoraa viittaamista yleisöön tai itseensä.
Kommenttien sisältöjen moninaisuus näyttäisi kielivän siitä, etteivät lajityypin geneeriset konventiot ole vielä vakiintuneet. Toimittajat saavat verraten vapaasti valita, mitä kommenttiin kirjoittavat. Kommenteissa korostuu puhekileisyys: toisin kuin oikeaoppinen mielipidekirjoitus, kommentti ei aina esitä teesiä ja sitä tukevia argumentteja vaan jahkailee eri näkökulmien välillä. Kuitenkin genrellä näyttäisi olevan joitain rajoi-tustekijöitä. Kommentin on oltava mitaltaan lyhyt, se nimetään kommentiksi ja sillä on henkilötekijä. Uuti-sen aihe rajaa kommentin sisältöä. Vaikka kannanoton vapautta ei olisikaan sanomalehdessä rajoitettu, toimittajat näyttäisivät käyttävän kommenttia ainoastaan sellaisten mielipiteiden ilmaisemiseen, jotka ole-tusyleisö todennäköisimmin hyväksyy.
Asiasanat:kommentti, genre, uutiset, uutisjournalismi, mielipidekirjoitukset, kaunokirjallinen journalismi
Tutkimukseni on luonteeltaan aineistolähtöistä genreanalyysiä, jossa hyödynnän keskustelunanalyysin kä-sitteistöä. Olen kiinnostunut siitä, millaisiin uutiskokonaisuuksin kommentti kirjoitetaan. Toiseksi tutkin, miten kommentti liittyy uutisen. Erittelen kommenttien ensisijaisia ja toissijaisia funktioita, jotka kukin tuottavat omanlaistaan lisäarvoa. Kolmas tutkimuskysymykseni käsittelee kommentin, sen kirjoittajan ja yleisön välistä suhdetta. Aineostona käytän uutiskokonaisuuksia Aamulehdestä ja Ilkasta, kustakin lehdestä yhden kuukauden ajalta.
Uutiskokonaisuuksissa kommentit ovat harvoin ainoa lisä varsinaisen pääuutisen rinnalla. Uutisten painoar-voa korostetiin mm. runsaalla kuvituksella ja kainalojutuilla. Valtaosassa aineiston uutisista esitettiin niin sanottu avoin kysymys. Niissä uutisen käsittelemä asia esitettiin asiana, josta voidaan vielä neuvotella. Kommentit suhteutuvat uutisiin viiden sisältöfunktion kautta. Ensimmäinen (1) funktio on kantaaottava: siinä joko puolustetaan tai vastustetaan uutisessa esitettyä näkemystä tai kritisoidaan uutisessa esiintyvän henkilön tai tahon toimintaa. Toinen (2) funktio on taustoittava: kommentin kirjoittaja kertaa uutistaustoja tai ennakoi tulevaa. Kolmas funktio (3) tarjoaa lisäinformaatiota, jota uutisessa ei kerrota. Neljännessä (4) funktiossa toimittaja jakaa yleisön kanssa uutisen teemaan liittyvän kokemuksen, joka voi olla hyvinkin yksi-tyinen. Viides (5) funktio tekee läpinäkyvämmäksi journalistista prosessia, jonka tuloksena juttu on synty-nyt. Näitä kommentteja, jotka kertovat journalismista, kutsun metakommenteiksi.
Kommenttien yleisöä kohtaan osoittama puhuttelu näyttäisi kulkevan osin käsi kädessä sisältöfunktioiden kanssa. Toimittajalla on valittavanaan joukko rooleja, jotka asettuvat läheinen-etäinen-jatkumolle suhtees-sa yleisöön. Jatkumon läheisessä päässä toimittaja on yleisön jäsen. Toimittaja kertoo yhteisiksi oletettuja kokemuksia yksityisestä elämänpiiristä; käyttä murreilmaisuja ja puhekielistä tyyliä; ei arkaile käyttä minä-ilmaisuja. Joissakin tapauksissa kommentti lähestyy enemmän kaunokirjallista tekstiä kuin asiatekstiä. Jat-kumon toisessa ääripäässä toimittaja pitäytyy tiukasti professionaalisessa roolissaan. Uutistekstin tavoin nämä kommentit ovat puhuttelussaan etäännyttäviä; kirjoittaja karttaa suoraa viittaamista yleisöön tai itseensä.
Kommenttien sisältöjen moninaisuus näyttäisi kielivän siitä, etteivät lajityypin geneeriset konventiot ole vielä vakiintuneet. Toimittajat saavat verraten vapaasti valita, mitä kommenttiin kirjoittavat. Kommenteissa korostuu puhekileisyys: toisin kuin oikeaoppinen mielipidekirjoitus, kommentti ei aina esitä teesiä ja sitä tukevia argumentteja vaan jahkailee eri näkökulmien välillä. Kuitenkin genrellä näyttäisi olevan joitain rajoi-tustekijöitä. Kommentin on oltava mitaltaan lyhyt, se nimetään kommentiksi ja sillä on henkilötekijä. Uuti-sen aihe rajaa kommentin sisältöä. Vaikka kannanoton vapautta ei olisikaan sanomalehdessä rajoitettu, toimittajat näyttäisivät käyttävän kommenttia ainoastaan sellaisten mielipiteiden ilmaisemiseen, jotka ole-tusyleisö todennäköisimmin hyväksyy.
Asiasanat:kommentti, genre, uutiset, uutisjournalismi, mielipidekirjoitukset, kaunokirjallinen journalismi