Tyytyväisiä ovat ne, jotka eivät valita. Tutkimus yksinasuvien ikäihmisten subjektiivisesta hyvinvoinnista
LUIRO, MINNA (2011)
2011
Sosiologia - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21354
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21354
Tiivistelmä
Gradu käsittelee noin 70-vuotiaiden yksinasuvien ikäihmisten kokemuksia subjektiivisesta hyvinvoinnista. Haen vastausta siihen, mitkä elementit ovat subjektiivisen hyvinvoinnin kannalta oleellisia ja mitä merkityksiä niihin liittyy. Lisäksi selvitän mitä tutkimushenkilöt kertovat arkielämän ongelmakohdista: puhutaanko yksinäisyydestä tai muista (sosiaalisista) ongelmista? Millaista ikäihmisten arki on ja mikä siitä tekee hyvän tai huonon?
Aineistona on kuuden yksin elävän tamperelaisen, kolmen miehen ja kolmen naisen, teemahaastattelut. Viisi haastateltavaa löysin Mummon Kammarin kautta ja kuudennen haastateltavan niin sanotulla lumipallomenetelmällä jo haastattelemani henkilön avulla. Haastattelut tehtiin haastateltujen kotona ja ne olivat kestoltaan noin tunnin mittaisia. Tutkielman tekoa ohjasivat laadullisen tutkimuksen perusperiaatteet. Laajempana metodologisena viitekehyksenä sovelsin hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta. Vapaamuotoisesta kerronnasta koostuvaa aineistoa oli mielekästä lukea myös kerronnallisuuden näkökulmasta. Analyysitapana on teoriasidonnainen sisällönanalyysi.
Haastatellut tuottivat puheessaan kuvaa lähinnä tyytyväisestä ja aktiivisesta ikääntymisestä. Aineistosta nousi esiin erityisesti kolme subjektiiviselle hyvinvoinnille olennaista tekijää: terveys, ihmissuhteet ja elämään sisältöä tuovat harrasteet. Koettu hyvinvointi näyttäytyi ”puutteen puuttumisena” ja tavanomaisesta arjesta nauttimisena.
Aineistossa korostui yksilön oman toimijuuden ja asenteen merkitys hyvinvoinnin kokemiselle. Tutkittavilla on monia psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia, ympäristöllisiä ja ajankäytöllisiä voimavaroja. He rakentavat hyvää vanhuutta prosessinomaisesti sekä konkreettisen arkipäivän toimijuuden että kerronnan tasolla. Nimitän jatkuvuus-, irtautumis- ja aktiivisuustyöksi sitä toimintaa, jolla haastatellut rakensivat puheessaan hyvää vanhuutta elämän eri osa-alueiden suhteen. Esimerkiksi kaikki esittivät siirtymän työelämästä eläkkeelle tervetulleena asiana eli tekivät irtautumistyötä työ- ja perhe-elämän kiireistä.
Puheesta nousi kolme elämänlaadun ongelmakohtaa: yksinäisyys, rappeutuminen ja huoli muista. Näiden säröjen hallitsemiseksi ja lievittämiseksi haastatelluilla on arkielämän toimintastrategioita, joista tärkeimmiksi hahmottuivat liikkuminen, tilojen hallinta ja aktiivinen elämäntyyli. Puhe elämänhallinnasta kytkeytyi puheeseen terveydestä ja sairaudesta. Haastatellut arvelivat kykenevänsä pitämään elämänsä langat omissa käsissään niin kauan kuin toimintakyky mahdollistaa autonomisen toimijuuden.
Mummon Kammarin ”solidaarisuusverkostossa” mukana olevat haastateltavat ovat suhteellisen hyväkuntoisia, hyvin toimeentulevia ja kenties keskimääräistä yritteliäämpiä kolmannen iän eläkeläisiä, mikä on yhteydessä aineiston sisältämään valoisaan kerrontaan.
Asiasanat: subjektiivinen hyvinvointi, ikääntyminen, toimijuus, arkielämä, Mummon Kammari
Aineistona on kuuden yksin elävän tamperelaisen, kolmen miehen ja kolmen naisen, teemahaastattelut. Viisi haastateltavaa löysin Mummon Kammarin kautta ja kuudennen haastateltavan niin sanotulla lumipallomenetelmällä jo haastattelemani henkilön avulla. Haastattelut tehtiin haastateltujen kotona ja ne olivat kestoltaan noin tunnin mittaisia. Tutkielman tekoa ohjasivat laadullisen tutkimuksen perusperiaatteet. Laajempana metodologisena viitekehyksenä sovelsin hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta. Vapaamuotoisesta kerronnasta koostuvaa aineistoa oli mielekästä lukea myös kerronnallisuuden näkökulmasta. Analyysitapana on teoriasidonnainen sisällönanalyysi.
Haastatellut tuottivat puheessaan kuvaa lähinnä tyytyväisestä ja aktiivisesta ikääntymisestä. Aineistosta nousi esiin erityisesti kolme subjektiiviselle hyvinvoinnille olennaista tekijää: terveys, ihmissuhteet ja elämään sisältöä tuovat harrasteet. Koettu hyvinvointi näyttäytyi ”puutteen puuttumisena” ja tavanomaisesta arjesta nauttimisena.
Aineistossa korostui yksilön oman toimijuuden ja asenteen merkitys hyvinvoinnin kokemiselle. Tutkittavilla on monia psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia, ympäristöllisiä ja ajankäytöllisiä voimavaroja. He rakentavat hyvää vanhuutta prosessinomaisesti sekä konkreettisen arkipäivän toimijuuden että kerronnan tasolla. Nimitän jatkuvuus-, irtautumis- ja aktiivisuustyöksi sitä toimintaa, jolla haastatellut rakensivat puheessaan hyvää vanhuutta elämän eri osa-alueiden suhteen. Esimerkiksi kaikki esittivät siirtymän työelämästä eläkkeelle tervetulleena asiana eli tekivät irtautumistyötä työ- ja perhe-elämän kiireistä.
Puheesta nousi kolme elämänlaadun ongelmakohtaa: yksinäisyys, rappeutuminen ja huoli muista. Näiden säröjen hallitsemiseksi ja lievittämiseksi haastatelluilla on arkielämän toimintastrategioita, joista tärkeimmiksi hahmottuivat liikkuminen, tilojen hallinta ja aktiivinen elämäntyyli. Puhe elämänhallinnasta kytkeytyi puheeseen terveydestä ja sairaudesta. Haastatellut arvelivat kykenevänsä pitämään elämänsä langat omissa käsissään niin kauan kuin toimintakyky mahdollistaa autonomisen toimijuuden.
Mummon Kammarin ”solidaarisuusverkostossa” mukana olevat haastateltavat ovat suhteellisen hyväkuntoisia, hyvin toimeentulevia ja kenties keskimääräistä yritteliäämpiä kolmannen iän eläkeläisiä, mikä on yhteydessä aineiston sisältämään valoisaan kerrontaan.
Asiasanat: subjektiivinen hyvinvointi, ikääntyminen, toimijuus, arkielämä, Mummon Kammari