Zum problematischen Identifikationsprozess des Erzählers in der fiktionalen Autobiographie Der Doktor braucht ein Heim von Irene Dische
LAIHO, KATARIINA (2011)
2011
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21353
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21353
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kertojan ongelmallista identiteettiä saksalais-amerikkalaisen Irene Dischen kertomuksessa Der Doktor braucht ein Heim. Tutkimuskohteeksi valittu teksti on fiktiivinen elämäkerta. Sen kerronnassa limittyvät minäkertojan Alzheimerin taudin oireiden leimaama nykyhetki ja toiseen maailmansotaan ja juutalaisvainoihin linkittyvä menneisyys. Kertojan sairauden aiheuttama kerronnan epäluotettavuus, sekavuus ja fragmentaarisuus yhtäältä hämärtävät elämäkerrallista kokonaisuutta, toisaalta tuovat vaiettuja asioita implisiittisesti esiin.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä luonnehditaan ensin yleisellä tasolla postmodernia ajankuvaa. Tarkemmin paneudutaan postmoderniin identiteettikäsitykseen, joka perustuu Stuart Hallin teesiin subjektin ”sirpaloitumisesta” ja siitä johdettavaan käsitykseen identiteetistä joukkona epäyhtenäisiä, alati muuttuvia ja jopa ristiriitaisia identifikaatioita. Teoriaosuuden loppuluvussa luodaan katsaus fiktiivisen elämäkerran tekstilajiin ja siinä yleisesti käytettäviin, osin postmodernistisiksikin luonnehdittuihin kerronnan keinoihin.
Analyysiosuuden tavoitteena on löytää sairausoireistoa kuvastavan kerronnan pintarakenteen alta kertomuksen syvällisempi sisältö, joka paljastaa kertojan elämästä paljon enemmän kuin hän uskoo kertovansa. Ennen kaikkea pyritään analysoimaan tekstin kaksimerkityksiset kohdat, joiden kautta tuodaan kätketysti esiin kertojan identiteetin ongelmia ja niiden syitä. Pintarakenteen alta nousee esiin tukahdutettu mutta kertojaa alati vaivaava syyllisyydentunto siitä, että hän pakeni nuoruudessaan kansallissosialistisia juutalaisvainoja Euroopasta Amerikkaan hyläten samalla perheensä, joka murhattiin. Tämän taustan voidaan tulkita pirstaloineen kertojan identiteetin eheyden: perheeseen, kansallisuuteen, kulttuuriin ja uskontoon liittyvien identifikaatioiden häilyvyys ja ilmeiset ristiriidat selittyvät suurelta osin hänen ongelmallisella suhteellaan menneisyyteen. Olkoonkin, että kertojan elämä Yhdysvalloissa on ollut menestyksekäs, hänen ensisijainen kokemuksensa siitä on kuitenkin luonnehdittavissa maanpakona. Koska näitä identiteetin ongelmia ei ilmaista suoraan vaan sairausoireiden kautta, Alzheimerin tauti voidaan tulkita tässä tekstissä kaunokirjalliseksi keinoksi, metaforaksi, jonka avulla ilmaistaan ne asiat, joista kertoja pyrkii vaikenemaan.
Asiasanat:postmoderni, fiktio, elämäkerta, epäluotettava kerronta, identiteetti, juutalaisuus, holokausti, maanpako, Irene Dische
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä luonnehditaan ensin yleisellä tasolla postmodernia ajankuvaa. Tarkemmin paneudutaan postmoderniin identiteettikäsitykseen, joka perustuu Stuart Hallin teesiin subjektin ”sirpaloitumisesta” ja siitä johdettavaan käsitykseen identiteetistä joukkona epäyhtenäisiä, alati muuttuvia ja jopa ristiriitaisia identifikaatioita. Teoriaosuuden loppuluvussa luodaan katsaus fiktiivisen elämäkerran tekstilajiin ja siinä yleisesti käytettäviin, osin postmodernistisiksikin luonnehdittuihin kerronnan keinoihin.
Analyysiosuuden tavoitteena on löytää sairausoireistoa kuvastavan kerronnan pintarakenteen alta kertomuksen syvällisempi sisältö, joka paljastaa kertojan elämästä paljon enemmän kuin hän uskoo kertovansa. Ennen kaikkea pyritään analysoimaan tekstin kaksimerkityksiset kohdat, joiden kautta tuodaan kätketysti esiin kertojan identiteetin ongelmia ja niiden syitä. Pintarakenteen alta nousee esiin tukahdutettu mutta kertojaa alati vaivaava syyllisyydentunto siitä, että hän pakeni nuoruudessaan kansallissosialistisia juutalaisvainoja Euroopasta Amerikkaan hyläten samalla perheensä, joka murhattiin. Tämän taustan voidaan tulkita pirstaloineen kertojan identiteetin eheyden: perheeseen, kansallisuuteen, kulttuuriin ja uskontoon liittyvien identifikaatioiden häilyvyys ja ilmeiset ristiriidat selittyvät suurelta osin hänen ongelmallisella suhteellaan menneisyyteen. Olkoonkin, että kertojan elämä Yhdysvalloissa on ollut menestyksekäs, hänen ensisijainen kokemuksensa siitä on kuitenkin luonnehdittavissa maanpakona. Koska näitä identiteetin ongelmia ei ilmaista suoraan vaan sairausoireiden kautta, Alzheimerin tauti voidaan tulkita tässä tekstissä kaunokirjalliseksi keinoksi, metaforaksi, jonka avulla ilmaistaan ne asiat, joista kertoja pyrkii vaikenemaan.
Asiasanat:postmoderni, fiktio, elämäkerta, epäluotettava kerronta, identiteetti, juutalaisuus, holokausti, maanpako, Irene Dische