Kirjallisuus haastaa Euroopan unionin identiteetin. Genealoginen analyysi Veronica Pimenoffin C:ssä rakentuvasta eurooppalaisesta identiteetistä.
UTRIAINEN, MARJO-RIIKKA (2011)
2011
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21346
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21346
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena ovat eurooppalaisuuden identiteettikertomukset Veronica Pimenoffin romaanin C:n kautta tarkasteltuna. Tutkin teoksessa rakentuvaa Eurooppa- ja EU-kuvaa suhteessa tutkimukseen, jota on tehty eurooppalaisesta kollektiivisesta identiteetistä ja yhteisöllisyydestä sekä Euroopan unionin omasta identiteettiprojektista.
Kansainvälisen politiikan kentällä on pitkään keskusteltu niin sanotusta esteettisestä käänteestä, joka on tuonut (populaari)kulttuuriset tuotteet tieteenalan tutkimusten aineistoksi. Esteettisellä käänteellä ei kuitenkaan ole ollut juuri vaikutusta Eurooppa-tutkimuksen kentällä. Tutkimuksen keskeinen tavoite onkin osoittaa eurooppalaisen identiteetin tutkimuksessa kirjallisuuden ja muun populaarikulttuurin merkitys, sillä ne tuottavat ja muovaavat identiteettejä paitsi representoimalla sosiaalista ja poliittista maailmaa myös osallistumalla sen rakentamiseen.
Tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii muun muassa Michel Foucault’n ajatuksiin pohjautuva genealogia. Genealogia ei ole kiinnostunut niinkään lineaarisesta historiasta vaan vaihtoehtoisista historioista ja siitä, miten valta-asemia ja tietoa käytetään kunkin valtaapitävän toimijan hyväksi. Viitekehys perustuu Michael J. Shapiron, Richard K. Ashleyn ja Ilpo Helénin näkemyksiin genealogiasta. Tutkimuksessa sovelletaan genealogian käsitettä siten, että itse aineisto lomittuu teoreettisiin lähtökohtiin: teoria perustuu oletukselle, että Pimenoffin teos tulkitsee eurooppalaisuuden sisältöä ja historiaa genealogisella tavalla.
Analyysin perusteella Veronica Pimenoffin C:stä nousee vastarinta sille identiteetille, joka tutkimusten mukaan on tällä hetkellä Euroopan unionin vallitseva identiteetti. Nostaakseen erilaisia identiteettejä marginaalista teos hyödyntää valtavirran historian kertomuksia omiin tarkoituksiinsa ja muistuttaa jo unohtuneista historiallisista yhteyksistä, jotka myös voisivat määrittää eurooppalaisuuden sisällön.
Tutkimus osoittaa, että kun identiteettejä tarkastellaan myös muilla tasoilla kuin valtiotasolla, identiteettejä löytyy useanlaisia ja ne ovat hyvin muuttuvia. Identiteettitutkimuksessa olisikin tärkeää huomioida myös alemmilla tasoilla vaikuttavat marginaaliset identiteetit. Eurooppa-tutkimuksessa kaivattaisiin jatkotutkimusta kirjallisuudessa ja muualla populaarikulttuurissa kytevistä eurooppalaisuuden ja eurooppalaisen identiteetin malleista.
Asiasanat: Kansainvälinen politiikka, politiikantutkimus, Eurooppa, Euroopan unioni, eurooppalaisuus, identiteetti, alueellinen identiteetti, kollektiivinen identiteetti, genealogia, poststrukturalismi, esteettinen käänne, Veronica Pimenoff, C, kirjallisuudentutkimus
Kansainvälisen politiikan kentällä on pitkään keskusteltu niin sanotusta esteettisestä käänteestä, joka on tuonut (populaari)kulttuuriset tuotteet tieteenalan tutkimusten aineistoksi. Esteettisellä käänteellä ei kuitenkaan ole ollut juuri vaikutusta Eurooppa-tutkimuksen kentällä. Tutkimuksen keskeinen tavoite onkin osoittaa eurooppalaisen identiteetin tutkimuksessa kirjallisuuden ja muun populaarikulttuurin merkitys, sillä ne tuottavat ja muovaavat identiteettejä paitsi representoimalla sosiaalista ja poliittista maailmaa myös osallistumalla sen rakentamiseen.
Tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii muun muassa Michel Foucault’n ajatuksiin pohjautuva genealogia. Genealogia ei ole kiinnostunut niinkään lineaarisesta historiasta vaan vaihtoehtoisista historioista ja siitä, miten valta-asemia ja tietoa käytetään kunkin valtaapitävän toimijan hyväksi. Viitekehys perustuu Michael J. Shapiron, Richard K. Ashleyn ja Ilpo Helénin näkemyksiin genealogiasta. Tutkimuksessa sovelletaan genealogian käsitettä siten, että itse aineisto lomittuu teoreettisiin lähtökohtiin: teoria perustuu oletukselle, että Pimenoffin teos tulkitsee eurooppalaisuuden sisältöä ja historiaa genealogisella tavalla.
Analyysin perusteella Veronica Pimenoffin C:stä nousee vastarinta sille identiteetille, joka tutkimusten mukaan on tällä hetkellä Euroopan unionin vallitseva identiteetti. Nostaakseen erilaisia identiteettejä marginaalista teos hyödyntää valtavirran historian kertomuksia omiin tarkoituksiinsa ja muistuttaa jo unohtuneista historiallisista yhteyksistä, jotka myös voisivat määrittää eurooppalaisuuden sisällön.
Tutkimus osoittaa, että kun identiteettejä tarkastellaan myös muilla tasoilla kuin valtiotasolla, identiteettejä löytyy useanlaisia ja ne ovat hyvin muuttuvia. Identiteettitutkimuksessa olisikin tärkeää huomioida myös alemmilla tasoilla vaikuttavat marginaaliset identiteetit. Eurooppa-tutkimuksessa kaivattaisiin jatkotutkimusta kirjallisuudessa ja muualla populaarikulttuurissa kytevistä eurooppalaisuuden ja eurooppalaisen identiteetin malleista.
Asiasanat: Kansainvälinen politiikka, politiikantutkimus, Eurooppa, Euroopan unioni, eurooppalaisuus, identiteetti, alueellinen identiteetti, kollektiivinen identiteetti, genealogia, poststrukturalismi, esteettinen käänne, Veronica Pimenoff, C, kirjallisuudentutkimus