Muisteltu perhehoito. Perhehoidon ja sosiaalityön sisältöjen rakentuminen sosiaalityöntekijöiden kollektiivisessa muistelussa.
TERVO, SOHVI (2011)
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21329
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21329
Tiivistelmä
Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee lastensuojelun sijaishuollon perhehoitoa sosiaalisen muistamisen teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Se etsii perhehoidon sosiaalityöntekijöiden kollektiivisen muistelun kautta sekä perhehoidosta, että perhehoidossa tehtävästä sosiaalityöstä sosiaalityöntekijöille merkityksellisiä rakenteita.
Tutkielma on kahdella tapaa merkittävä sosiaalityön tutkimuskentässä. Perhehoidon tutkimusta on tehty Suomessa vasta vähän, ja erityisesti sen organisointiin ja rakenteisiin keskittyvä tutkimus puuttuu lähes kokonaan. Perhehoito on kuitenkin keskeinen elementti suomalaisessa sijaishuollossa, ja merkittävänä yhteiskunnallisena rakenteena ansaitsee enemmän tutkimusta, jossa sen puitteita keskitytään tarkastelemaan eri toimijoiden kautta.
Myös sosiaalisen muistelemisen ja muistellun tiedon soveltaminen sosiaalityön tutkimuksessa on vielä hyvin vähäistä. Sosiaalityöntekijöiden muisteluaineistoa ei ole Suomessa käytetty tutkimusaineistona missään sosiaalityön tutkimuksessa, jossa teoreettinen lähestymistapa olisi ollut nimenomaan muistaminen ja muistelu. Kaiken kaikkiaan muisteluaineistojen käyttö on ollut vähäistä, ja myös sosiaalityöntekijöiden kokemukset ovat jääneet vähälle huomiolle tutkimuksen kentässä.
Tutkielman aineistona on viiden pitkään perhehoidossa toimineen sosiaalityöntekijän ryhmässä tuotettu muisteluaineisto. Tutkielman teoreettinen lähestymistapa on sosiologinen sosiaalisen muistamisen teoria. Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvana teoriana sen perusajatus on, että muistelemisen sosiaalinen konteksti on merkityksellinen sen kannalta, mitä muistetaan ja miten. Muistelu rakentaa uudelleen asioille annettavia merkityksiä ja siten myös ympäröivää yhteiskuntaa.
Tutkielma kokoaa yhteen muistelussa rakentuvia merkityksiä perhehoidosta ja sen parissa tehtävästä sosiaalityöstä diskurssintutkimuksen keinoin. Aineistosta esiin nousevien diskurssien kautta perhehoito sekä sosiaalityöntekijyys siinä kietoutuvat arvokkaan lapsen, ja lapsen hyväksi toimimisen ympärille. Sosiaalityöntekijyyden keskeiseksi elementiksi rakentuu lapsen parhaaksi toimiminen. Sosiaalityöntekijät asettuvat puolustamaan perhehoidon sosiaalityön rakenteita ulkopuolelta tulevia vaatimuksia ja uhkia vastaan lapsen parasta ajatellen, jolloin perhehoidon eetos muodostuu hyvyyden rakentamisen ympärille. Sosiaalisen muistamisen näkökulmasta sosiaalityöntekijät käyttävät ryhmämuistelua yhtenäiseen merkitysten rakentamiseen työn jatkuvuutta ajatellen.
Asiasanat:muistelu, sosiaalinen muistaminen, konstruktionismi, lastensuojelu, perhehoito
Tutkielma on kahdella tapaa merkittävä sosiaalityön tutkimuskentässä. Perhehoidon tutkimusta on tehty Suomessa vasta vähän, ja erityisesti sen organisointiin ja rakenteisiin keskittyvä tutkimus puuttuu lähes kokonaan. Perhehoito on kuitenkin keskeinen elementti suomalaisessa sijaishuollossa, ja merkittävänä yhteiskunnallisena rakenteena ansaitsee enemmän tutkimusta, jossa sen puitteita keskitytään tarkastelemaan eri toimijoiden kautta.
Myös sosiaalisen muistelemisen ja muistellun tiedon soveltaminen sosiaalityön tutkimuksessa on vielä hyvin vähäistä. Sosiaalityöntekijöiden muisteluaineistoa ei ole Suomessa käytetty tutkimusaineistona missään sosiaalityön tutkimuksessa, jossa teoreettinen lähestymistapa olisi ollut nimenomaan muistaminen ja muistelu. Kaiken kaikkiaan muisteluaineistojen käyttö on ollut vähäistä, ja myös sosiaalityöntekijöiden kokemukset ovat jääneet vähälle huomiolle tutkimuksen kentässä.
Tutkielman aineistona on viiden pitkään perhehoidossa toimineen sosiaalityöntekijän ryhmässä tuotettu muisteluaineisto. Tutkielman teoreettinen lähestymistapa on sosiologinen sosiaalisen muistamisen teoria. Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvana teoriana sen perusajatus on, että muistelemisen sosiaalinen konteksti on merkityksellinen sen kannalta, mitä muistetaan ja miten. Muistelu rakentaa uudelleen asioille annettavia merkityksiä ja siten myös ympäröivää yhteiskuntaa.
Tutkielma kokoaa yhteen muistelussa rakentuvia merkityksiä perhehoidosta ja sen parissa tehtävästä sosiaalityöstä diskurssintutkimuksen keinoin. Aineistosta esiin nousevien diskurssien kautta perhehoito sekä sosiaalityöntekijyys siinä kietoutuvat arvokkaan lapsen, ja lapsen hyväksi toimimisen ympärille. Sosiaalityöntekijyyden keskeiseksi elementiksi rakentuu lapsen parhaaksi toimiminen. Sosiaalityöntekijät asettuvat puolustamaan perhehoidon sosiaalityön rakenteita ulkopuolelta tulevia vaatimuksia ja uhkia vastaan lapsen parasta ajatellen, jolloin perhehoidon eetos muodostuu hyvyyden rakentamisen ympärille. Sosiaalisen muistamisen näkökulmasta sosiaalityöntekijät käyttävät ryhmämuistelua yhtenäiseen merkitysten rakentamiseen työn jatkuvuutta ajatellen.
Asiasanat:muistelu, sosiaalinen muistaminen, konstruktionismi, lastensuojelu, perhehoito