Olosuhdeselvitysten äänet ja ennusteet
PALOMÄKI, PILVI (2011)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PALOMÄKI, PILVI
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2011-04-29Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosiaalitoimen käräjäoikeudelle kirjoittamia olosuhdeselvityksiä. Selvitykset tehdään käräjäoikeuden pyynnöstä tilanteessa, jossa vanhemmat eivät ole päässeet keskinäiseen sopimukseen lapsensa huoltoon, asumiseen tai tapaamisoikeuteen liittyvistä asioista. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten vanhemmuutta määritellään selvitysteksteissä, ja miten niissä rakennetaan tulevaisuutta koskevia ennusteita.
Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi. Teksteissä kielellisesti rakentuvat isyyden ja äitiyden määritelmät osallistuvat eron jälkeisen vanhemmuuden tuottamiseen. Toisaalta kulttuuriset käsitykset isyydestä ja äitiydestä vaikuttavat siihen, mitä selvityksissä kirjoitetaan. Tutkielman aineistona on 25 erään kunnan sosiaalitoimessa vuonna 2009 valmistunutta selvitystä. Analyysimenetelminä on käytetty tekstintutkimuksen ja narratiivisen tutkimuksen välineitä, joiden avulla tarkastellaan selvitysten moniäänisyyttä ja tulevaisuutta koskevia ennusteita.
Selvitykset perustuvat useilta eri tahoilta hankittuun tietoon, jota yhdistetään selvitystekstissä. Tekstien kirjoittajat tekevät kirjoittaessaan valintoja sen suhteen, mitkä äänet pääsevät kuuluviin ja miten ne tekstin sisälle sijoitetaan. Tutkielmassa tarkastelun kohteena ovat vanhempien ja lasten äänet. Vanhempien äänet kertovat omasta ja toistensa vanhemmuudesta hyviä ja huonoja puolia. Vanhempien äänet voivat kamppailla keskenään tai tukea toisiaan, toisinaan ne jäävät toisistaan irrallisiksi ja kertovat eri asioista. Toisen vanhemman ääni saattaa muodostua toisen vanhemman ääntä totuudenmukaisemmaksi, mikäli muut äänet tekstissä tukevat toisen vanhemman ääntä. Vanhemmuus muodostuu teksteissä äänten tuottamana kokonaisuutena, josta lukija tekee omat tulkintansa. Lapsen ääni kuvataan enimmäkseen totena, mutta se voidaan myös kyseenalaistaa. Lapsen ääni tuottaa tietoa hänestä itsestään, mutta myös vanhempiensa vanhemmuudesta.
Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ehdotettaessa selvityksissä tehdään tulevaisuutta koskevia ennusteita. Ennusteet on tutkielmassa jaettu varmoihin ja epävarmoihin ennusteisiin. Ennusteet rakennetaan suhteessa siihen, miten vanhempien yhteistyön arvellaan toimivan jatkossa. Mikäli yhteistyön mahdollisuudet nähdään huonoina, saatetaan ratkaisuksi ehdottaa toisen vanhemman yksinhuoltoa tai jaettua huoltoa. Huononkin yhteistyön tulevaisuutta ennustaessa saatetaan kuitenkin ehdottaa yhteishuoltoa, mikäli siitä ei ole ollut konkreettista haittaa lapsen kannalta. Yhteishuollon ihanne näkyy selvityksissä vahvana, ja hyvää yhteistyötä ennustettaessa yhteishuoltoa on ehdotettu poikkeuksetta.
Avainsanat: Lapsen huolto, sosiaalitoimi, äitiys, isyys, moniäänisyys, ennusteet
Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi. Teksteissä kielellisesti rakentuvat isyyden ja äitiyden määritelmät osallistuvat eron jälkeisen vanhemmuuden tuottamiseen. Toisaalta kulttuuriset käsitykset isyydestä ja äitiydestä vaikuttavat siihen, mitä selvityksissä kirjoitetaan. Tutkielman aineistona on 25 erään kunnan sosiaalitoimessa vuonna 2009 valmistunutta selvitystä. Analyysimenetelminä on käytetty tekstintutkimuksen ja narratiivisen tutkimuksen välineitä, joiden avulla tarkastellaan selvitysten moniäänisyyttä ja tulevaisuutta koskevia ennusteita.
Selvitykset perustuvat useilta eri tahoilta hankittuun tietoon, jota yhdistetään selvitystekstissä. Tekstien kirjoittajat tekevät kirjoittaessaan valintoja sen suhteen, mitkä äänet pääsevät kuuluviin ja miten ne tekstin sisälle sijoitetaan. Tutkielmassa tarkastelun kohteena ovat vanhempien ja lasten äänet. Vanhempien äänet kertovat omasta ja toistensa vanhemmuudesta hyviä ja huonoja puolia. Vanhempien äänet voivat kamppailla keskenään tai tukea toisiaan, toisinaan ne jäävät toisistaan irrallisiksi ja kertovat eri asioista. Toisen vanhemman ääni saattaa muodostua toisen vanhemman ääntä totuudenmukaisemmaksi, mikäli muut äänet tekstissä tukevat toisen vanhemman ääntä. Vanhemmuus muodostuu teksteissä äänten tuottamana kokonaisuutena, josta lukija tekee omat tulkintansa. Lapsen ääni kuvataan enimmäkseen totena, mutta se voidaan myös kyseenalaistaa. Lapsen ääni tuottaa tietoa hänestä itsestään, mutta myös vanhempiensa vanhemmuudesta.
Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ehdotettaessa selvityksissä tehdään tulevaisuutta koskevia ennusteita. Ennusteet on tutkielmassa jaettu varmoihin ja epävarmoihin ennusteisiin. Ennusteet rakennetaan suhteessa siihen, miten vanhempien yhteistyön arvellaan toimivan jatkossa. Mikäli yhteistyön mahdollisuudet nähdään huonoina, saatetaan ratkaisuksi ehdottaa toisen vanhemman yksinhuoltoa tai jaettua huoltoa. Huononkin yhteistyön tulevaisuutta ennustaessa saatetaan kuitenkin ehdottaa yhteishuoltoa, mikäli siitä ei ole ollut konkreettista haittaa lapsen kannalta. Yhteishuollon ihanne näkyy selvityksissä vahvana, ja hyvää yhteistyötä ennustettaessa yhteishuoltoa on ehdotettu poikkeuksetta.
Avainsanat: Lapsen huolto, sosiaalitoimi, äitiys, isyys, moniäänisyys, ennusteet