"Mikähän musta oikein isona tulis?" - Narratiivinen tutkimus toista maisteritutkintoa suorittavien opiskelijoiden sosiaalityön opintoihin johtavista elämänkuluista ja identiteetin rakentamisesta
LEIVO, PIA (2011)
LEIVO, PIA
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21318
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21318
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä tutkielmassa toista maisteritutkintoa suorittavien opiskelijoiden sosiaalityön opintoihin johtavia elämänkulkuja. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää opiskelijoiden kertomien elämätarinoiden avulla niitä merkityksiä, joita he uudelle uravalinnalleen antavat. Etsin myös elämätarinoista vastausta kysymykseen, miten he rakentavat ja selittävät identiteettiään elämänmuutoksen aikana. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat elämänkulku postmodernissa yhteiskunnassa ja narratiivisen identiteetin käsite. Tutkielman kohderyhmän muodostaa viisi naisopiskelijaa, jotka ovat suorittaneet aikaisemman maisteritutkinnon jollakin muulla kuin yhteiskuntatieteellisellä alalla.
Tutkielman tutkimusote on narratiivinen. Aineisto on kerätty narratiivisen elämäkertahaastattelun avulla ja se on analysoitu käyttäen sekä narratiivien analyysiä että narratiivista analyysiä. Narratiivien analyysissä aineistoa on teemoiteltu laadullisen sisällönanalyysin tyyliin ja narrattiivisessa analyysissä elämätarinoista on konstruoitu yksi, yleinen tyyppitarina, johon on koottu keskeiset elementit ja sisällöt haastateltavien elämätarinoista. Tyyppitarina on luokiteltu länsimaisen tarinankerrontaperinteen mukaisesti romanssiksi, eräänlaiseksi selviytyjän tyyppitarinaksi.
Haastateltavat kuvailevat elämätarinoissaan joko ammatillista kriisiä tai elämänkriisiä yleensä ennen hakeutumistaan sosiaalityön opintoihin. Haastateltavien kertomuksissa kriisi on ollut usein pitkäkestoinen ja päättynyt lopulta oman alan löytymiseen eli sosiaalityön opintojen aloittamiseen. Haastateltavat rakentavat kertomuksissaan identiteettiänsä kahdella eri tavalla. Suurin osa haastateltavista jäsentää identiteettiänsä itsensä löytäneen kertomuksella, jolloin identiteetti, kertomus itsestä, ei ole juurikaan muuttunut elämänmuutoksen aikana. Ainoastaan yksi haastateltava poikkeaa identiteettikerronnassaan muista. Hän rakentaa identiteettiänsä epäonnistumisten ja onnistumisten kautta, jolloin identiteetin määrittelyssä keskeisintä on menetetyn itsetunnon uudelleen rakentaminen. Uusi koulutus voidaan nähdä kaikkien haastateltavien kohdalla elämänhallinnan välineenä ja selviytymisen resurssina heidän pyrkiessään ratkaisemaan elämäänsä liittyviä kriisejä.
Asiasanat: sosiaalityön opiskelija, elämänkulku, narratiivinen identiteetti, narratiivinen tutkimus
Tutkielman tutkimusote on narratiivinen. Aineisto on kerätty narratiivisen elämäkertahaastattelun avulla ja se on analysoitu käyttäen sekä narratiivien analyysiä että narratiivista analyysiä. Narratiivien analyysissä aineistoa on teemoiteltu laadullisen sisällönanalyysin tyyliin ja narrattiivisessa analyysissä elämätarinoista on konstruoitu yksi, yleinen tyyppitarina, johon on koottu keskeiset elementit ja sisällöt haastateltavien elämätarinoista. Tyyppitarina on luokiteltu länsimaisen tarinankerrontaperinteen mukaisesti romanssiksi, eräänlaiseksi selviytyjän tyyppitarinaksi.
Haastateltavat kuvailevat elämätarinoissaan joko ammatillista kriisiä tai elämänkriisiä yleensä ennen hakeutumistaan sosiaalityön opintoihin. Haastateltavien kertomuksissa kriisi on ollut usein pitkäkestoinen ja päättynyt lopulta oman alan löytymiseen eli sosiaalityön opintojen aloittamiseen. Haastateltavat rakentavat kertomuksissaan identiteettiänsä kahdella eri tavalla. Suurin osa haastateltavista jäsentää identiteettiänsä itsensä löytäneen kertomuksella, jolloin identiteetti, kertomus itsestä, ei ole juurikaan muuttunut elämänmuutoksen aikana. Ainoastaan yksi haastateltava poikkeaa identiteettikerronnassaan muista. Hän rakentaa identiteettiänsä epäonnistumisten ja onnistumisten kautta, jolloin identiteetin määrittelyssä keskeisintä on menetetyn itsetunnon uudelleen rakentaminen. Uusi koulutus voidaan nähdä kaikkien haastateltavien kohdalla elämänhallinnan välineenä ja selviytymisen resurssina heidän pyrkiessään ratkaisemaan elämäänsä liittyviä kriisejä.
Asiasanat: sosiaalityön opiskelija, elämänkulku, narratiivinen identiteetti, narratiivinen tutkimus